Darling

Olenpas pitänyt lomaa. Uinut runojen keskellä. Haaveillut.

Rakas filosofian opettaja ennusti kirjoituksista Magnaa.
Hyvätyttökirjoititfilosofian-palkintocd:t tulivat vasta tiistaina. Voi sitä pettymysten sarjaa sattumusten perjaa kun maanantaina avasin täpinöissä postilaatikon, josta kurkistikin vain hikinen Vapaa Valinnan kuvasto. En pidä sanasta kurkistaa.

Olen ottanut tavaksi koulun ruokailuissa valita ruokailuvälineistä ernuimmat, lautasen siitä pinosta, jossa on enemmän ja mukeista kauimman. Tänään löysin upean veitsen jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Hädin tuskin pystyin keskittymään ruokaan kun ihailin veistä. Se oli tehty Etelä-Koreassa. Päätin ostaa tulevaisuudessa kaikki ruokailuvälineeni kirpputorilta, kaikki erilaisia.

Tänään tunkkaisen saksan luokan ikkunasta puhalsi lämmin tuuli. Ties mistä fysikaalisista ilmiöistä lämpö tuli, mutta se oli sellainen kesäinen tuuli. Nuuhkin ilmaa ja haaveilin kesästä, rakkaan ystävän mökistä, puusaunasta, lämpimästä järvivedestä, koivuista, kärpäsistä, grillistä (Wurst grillen), ulkohuussista, kuutamouinnista, ahtaasta mökistä, valvoituista öistä, tappiin saakka nauramisesta, kylki kyljessä nukkumisesta, jäätelöstä, hyttysistä, Radio Rockin yöohjelmasta, syvällisyydestä ja elämä on ihanaa-fiiliksestä.

Viikonloppuna ylitän itseni ystäväni kanssa. Päätimme uskaltautua kulttuurimatkalle kaupunkiin AUTOLLA. Mutta olen innoissani; tykkään hirveästi tuosta kaupungista, tosin kesällä, jossa olen eksynyt kertoja ja kokenut kaiken. Viettänyt piknikkiä keskellä yötä kirjaston pihalla teatteri-ihmisten kanssa ja kesäkuumalla esittänyt kadulla performanssia. Pääsen taas tapaamaan rakkaimpia taiteilijoita ja menen katsomaan harrastajateatteria. Ja seikkailen Wanhassa kaupunginosassa kiinalaista etsien. Lauantaina siis tulen kaipaamaan kesää vieläkin enemmän.

Tällä hetkellä runolistallani työn alla on Arno Kotron Musta Morsian. Sanovat Sitä Rakkaudeksi oli niin mahtava että nyt on pakko kokea jatko-osa.



sinä aina sijoitit onnen kulman taakse
huono sijoitus

minä en riittänyt sinulle
   kyllä sinä minut halusit
ihan varmasti halusit

samalla tärkeämpää
valloittamattomat mantereet
aidan takaiset viheriöt

ei ole vieraita pöytiä
       viereisiä vain

sinä kaihosit kauas

näen sinut yhä ikkunalla
katsomassa hiljaa kaupungin
vietteleviä valoja

hakusit näyttää niille
             totta vie näytit

jotain minullekin
            väistämättä

-Arno Kotro

-Iida

Haaveilija

Eilinen päivä oli kai elämäni huipentuma. Voisin jo sytyttää filosofian muistiinpanorovion. Ehkä sitten kun tiedän varmasti pääseväni läpi. Palkinnoksi itselleni heitin aivot narikkaan katsomalla Karhuveljeni Kodan sekä Amelien. Sanokaa, mitä sanotte, mutta Amelie on ihanin ikinä, sille ei vain voi mitään. Sellaiset persoonalliset ihmiset ovat lahja ihmiskunnalle! Amelien katsomisessa keskellä viikkoa oli jo palkintoa sinänsä mutta päätin vielä taputtaa itseäni kunnolla päähän tilaamalla muutaman levyä. Rakastuin nimittäin Alice in Chains-bändiin enkä kestä Youtubea.

Lukeminen ei tietenkään loppunut eiliseen. Lueskelin huomiseen historian välikokeeseen ja yhtäkkiä mieleni ryhtyi halajamaan runoutta! Päähän pamahti ajatus kävely aurinkoisella ja lumisella rannalla runokirjan kera, joten lähdin kipin kapin kirjastoon. Paikalliskirjastomme runohylly on jo rakas tuttava. Kerran ostimme rakkaan ystäväni A:n kanssa kasan irtokarkkeja ja istahdimme runokirjahyllyjen väliin runopiiriin. Se oli ah, niin ihanaa! Ja paluumatkalla kirjastosta; runokirjojen ei tarvitse kuin poltella kassissa kun jo säkeet alkavat sinkoilla pääkopassa.

Sain juuri viestin numerosta, jota en ole tallentanut. Viesti käski pukeutumaan parin viikon päästä vaaleanpunaiseen. Tavoitteena on vuorata maapallo vaaleanpunaisilla tytöillä. Minä en pidä vaaleanpunaisesta. Miksei naisellisuutta voi kertoa jotenkin muuten kuin vaaleanpunaisella?



kävelytien reunaa
niin että
jäät räsähtävät

jalkojen alla
kumipohjat
ja vaikka on

kylmä
voisin syödä
ampiaisen

lausuin
lampulle
runoja

ja se
kuunteli
tarkasti

 Pelkään kuollakseni jonkun varastavan tämän kuvausprojektini kuvia (joissa esiintyy rakas ystäväni), joten en ehkä koskaan julkaise parhaimmistoa.


-Iida

I'm a loser, baby

Pyydän heti aluksi anteeksi tämän postauksen laatua joka sotii vastaan lähes kaikkia (tai ainakin suurinta) blogikriteereitäni. Kuvia saattaa nimittäin tulla enemmän kuin tekstiä. Lupaan parantaa tämän kerran tapahtuneen tavan.

Viikonloppuna vietimme rakkaan ystäväni A:n Täysikäs-juhlia. Kompensoimme aikuisuuttamme järjestämällä piirustuskilpailun josta palkintona oli -illan pullopantit- ! En voittanut kilpailua mutta ainoana autokortin omaavana sain pullot kontolleni. Huom! upea syntymäpäivälahja A:lle, jota väsäsin kokonaisen päivän.
Ja tässä olikin huisin viikonloppuni tapahtumat.


Tänään heräsin puoli tuntia aikaisemmin kuin olisi tarve - jotta voisin kihartaa hiukseni.

Istuin tunneilla.

Surin kurjaa kohtaloani.

Söin pullan.

Ostin pullon ketsuppia.

Surin kurjaa kohtaloani.

Rakkaalle A:lle tekemäni Täysikäs-t-paita

Rakkaan A:n syntymäpäivillä pelattiin Pictionarya. Kyseinen sana: hämmästyä.

Taannoiselta Helsingin ajomatkalta

Korvaan tämän päivän kehnouden kirjoittamalla kirjoitusten jälkeen jotain todella syvällistä ja mahtavaa.

-Iida

Poet

Haluan olla taiteilija. Joka ikinen päivä. Eilen halusin sitä erityisesti. Jopa niinkin paljon että tartuin yöllä kynään ja piirsin. Valitettavasti vailla inspiraatiota. Piirsin korvan. Piirsin korun. Piirsin leukaluun. Ja siitä tulikin jotain täysin muuta.

Pidän lyhyistä lauseista.

Joskus.

Noin kaksikymmentä minuuttia sitten mieleni alkoi halajaa tuota ah, niin makeaa myrkkyä - Coca Colaa. En voi myrkyttää elimistöäni. Sillä meillä ei ole Kolaa. Neuropsykologian kurssilla opin että kokaiini on korvattu kofeiinilla.

Luonnoskirjaani lukiessani löysin runoni. Pidän siitä.

Oikea jalka jäi auton alle
oikea käsi napsahti vaihdekepille
sormet ropisivat oven taakse
aivot hyppäsi narikkaan
pääkallo tippui maton alle
vasen käsi kumahti kynnykselle
vasen jalka kierähti pöydän alle
ja nyt
raajaton ruhoni lepää sängyllä.


Rakkaani,


olen.


särkynyt.


palasiksi.


Tätä runouden määrää juhlistan julkaisemalla runon anernista runokokoelmasta (runokirjasta, jonka rakas ystäväni teki minulle syntymäpäivälahjaksi):



Moi hei ostin tänää
lampaantaljan!
Aijaa, mä join baaris yhen
klajna.

Mä tykkään lapsista
pienistä
Mä sittaas marjoista ja
sienitsä.


Nyt pitäis kyl sunki ottaa pikku
siemaisu
Koska mult pääsi äsken vitun iso
ja haiseva pumppa.


Ja sinä joka tätä nyt luet
toivottavasti nauratt
sillä mä laitan sun suuhun nyt
kaurat
ja lopetan.

-A

Tämä juuri lukemasi runo on sellainen jota nauran katketakseni joka ikinen kerta kun luen sen. Anerni runokokoelma on niin tyhmä että sitä on pakko nauraa.
Anerniuden nerokkuuden kunniaksi julkaisen toisenkin A: n runon:

Tulen muistamaan sut ikuisesti
niin elämässä, kuin kuo
huviinissäkin saattaa olla
kitkerä maku.
Moni kakku päältä ka
valtanut on naisten tietoisuuden
lihoamisesta.
Se paljastuu kuitenkin valheeksi
valkoiseksi kuin kal
uttu ja likainen koiran luu.
Kuin elämä tänä iltana.


-A

Epäterveellisyyden himooni päätän tämän päivän ja vietän seuraavan yön paahtaen vaahtokarkkeja kynttilän liekissä.

MY SKETSPOOK:

-Iida

Onnen päivä

Eilen olin lähes pyörtymispisteessä. Kurjuuden Kuninkaan lukijoiksi oli nimittäin ryhtynyt KOLME uutta lukijaa. Tänään olin pyörtyä uudestaan. Yksi lukija lisää! Tulin niin superiloiseksi että juhlistan ihania lukijoita hymiöllä! :D

Eilen oli muutenkin erittäin miellyttävä päivä. Kävin noutamassa ajokorttini katsastuskonttorilta ja samalla eksyin kirpputorille tekemään niin mahtipontisia löytöjä että oli pakko jättää joitakin ihanuuksia looseilleen. Omaan siis erittäin paha laukkufetissin, erityisesti pieniä nahkaisia retro-olkalaukkuja kohtaan. Löydän sellaisia joka ikiseltä kirpparivisiitiltä, joten viimeaikoina olen joutunut lyömään itseäni sormille. Eilen siis taas kerran löysin intohimoni kohteen, mutta suoritin ilmiömäisen itsehillintäprosessin ja jätin laukun kirelle (tosin mukaan tarttui toinen laukku mutta se on iso, ei pieni kuten normaalisti. Miten niin selittelen?)! Ajattelin myös hillitä mahdollisesti tulevaa shoppailuhimoa yhteiskunnan massapuodeissa ja ostin ruutupaidan.

Niin harmillista kuin tämä uutinen onkin, niin se on kerrottava. Minulla ei ole enempää uutisia. Vuorokaudenkierto kuluu vielä seuraavien kahden viikon ajan filosofiaan ja tunnen sen verran sääliä kanssaihmisiä kohtaan etten vuodata paniikkiani koko ajan tänne.

 Mitä olisi filosofia ilman asianmukaisia kuvausprosesseja?

 Ruutupaita 2 e

Ah, niin ihana laukku 4,5 e

Eilen myös ajaessani kotipihaan ymmärsin tämän piisin. Olen kuunnellut sen todella moneen kertaan, enkä pahemmin diggaillut. Tajusin kuitenkin tarinan, mitä laulussa kerrotaan ja nyt pidän kipaleesta hurjan paljon. Mies + Nainen + Valssi = Neronleimaus

- Iida