Onks noi Converset aidot?

Oi rakkahat,
tajusin, etten ole vielä valittanut laisin ylioppilaskirjoitusten kurjuutta. Ensiviikon maanantaina minulla, luomakunnan huonoimmalla matikkapään omaajalla, on lyhyen matikan kirjoitukset. Olen niin totaalisen lahjaton, että en ihan oikeasti ole varma, pääsenkö läpi. Kuuleman mukaan täytyy olla erittäin huono jos ei pääse lyhyen matikan kirjoituksista läpi. I--:sta odotellessa.
Tälläkin hetkellä pitäisi opiskella, yrittää tehdä jotain osaamattomuuden ehkäisemiseksi. Mutta kello 20.00 käänsin kanavan neloselle ja Sampo Marjomaa kehoitti minua heittämään kaiken työhön liittyvän pois käden ulottuvilta. Can do, Sampo!

Saanen havainnollistaa sen, miten opiskelin viimemaanantain psykologian kirjoituksiin?

 

Lauantaina noin kello 12.15 päätin lähteä kirpputorille. Noin kello 12.25 sain viestin "Mitä teet ehtoosta? Lähdetkö laivalle?"  Jatkoviestinä: "Minä maksan ." Tänks. Nautin muunmuassa puoli pulloa viiniä, sekä lukuisia drinkkejä ja unta viisi tuntia. Reippaana opiskelin sunnuntaina kolmen kurssin asiat.

Viimeaikoina olen ollut kirpputorien liikakäyttäjä. Muutama viikko sitten ostin uuden lempihameen eurolla. Siitä tosin piti saksia varmaan puoli metriä helmasta pois, mutta lopputulos on ihanainen. Päähäni juurtunut keltainen myssy on euron tuhlaus. Uusi kauluspaitani 10 snt. Ja mikä parhainta! Kerällinen paperinarua hintaan 1,9 e. Iso sydän.

Outfit of the day: uusi lempihamonen 1e kirppari, uusi lempimyssy 1e kirppari, uusi Converse-laatutarkastajafrendini 0e sekin oletettavasti käytetty

Wish me luck

-Iida

Elämäni karvat

Jokaiselle vähintään naispuoliselle humaanille maakalaiselle tulee hiuskriisi vähintään kuusi kertaa vuodessa. Itse lukeudun naispuolisten humaanien maakalaisten joukkoon ja sairastan kyseistä vaivaa ainakin mainitun vähimmäismäärän. Niinpä kehittelin toimintatapoja pelastamaan jokapäiväisiä pitkän hiuksen tukkakatastrofejani.


1. Niinä päivinä jolloin ihminen haluaa korostaa tyttömäistä naisellisuuttaan mutta irvistellä perin vallattomasti, voi söpistellä huivista tekaistulla pannalla. Korosta tuituimaisuutta jättämällä solmukohta ylös.

2. Joskus tuugi rassaa sen verran pahasti, että vapaana liehottava karva ei asetu aloilleen kovimmillakaan lämpötiloilla tai kemikaalisimmilla muotoilutuotteilla. Tällöin on asetettava terhakka poninhäntä ylätakaraivolle. Näinä päivinä on tärkeää astella voimakkaan naisellisesti keinuen, jolloin ponnari tehostuu mukavalla heiluriefektillä.

3. Joinain päivinä tukka on niin päin helvettiä, ettei se asetu edes köyttämällä. Tällöin kaikkivoipa ja -käypä hattu pelastaa tilanteen. Toisinaan hatun pukeminen sisätiloissa aiheuttaa vanhanaikaista paheksuntaa, jolloin oletetaan hattunuoren olevan huonokäytöksinen kunniaton kapinallinen. Tällöin ei auta muuta kuin nöyrtyä.

4. Joskus on hyvä erottua massasta voimakkaammin valitsemalla esikuvakseen Pikku Myyn. Törnö päälaella korostaa persoonallisuutta ja rohkeutta eikä vaadi taitoja. Mahdollistaa myös kampauksen kanssa nukkumisen, jolloin lopputuloksesta saattaa tulla jopa viehättävämpi.

5. Toisinaan voi skipata koko päivän ohjelman jäämällä aamulla peilin eteen harjaamaan kutrejaan ja pällistelemään "Jumalauta mulla on pitkä tukka!!"

6. Toisinaan ne perkeleen pitkät karvat voi vaan leikata pois.

Kuten minä tein.

Feeling lighter
-Iida

Lapsen lauantai

Pienenä lauantai oli ehkä ihanin päivä viikossa.

Aamu vahdattiin lastenohjelmia ja sen jälkeen ehkä hieman Ostos-tv:tä. Ruokailun jälkeen saatiin syödä karkkia. Yleensä katsottiin myös samalla videoita.  Muistan kun joskus talvella mentiin ennen ruokaa ulos ja nuolaisin metallista ovenkahvaa. Pala kieltä jäi sille tielleen. Hävetti järkyttävän paljon. Ja syöminen sattui. Joskus ruokana oli kaalikääryleitä, joita inhosin ja meinasin jäädä ilman lauantai-karkkia kun en suostunut nauttimaan kaalin saloista.

Illalla äiti teki pitsaa. Kinkku katkarapu sinihomejuusto tomaatti. Aina. Kun pitsa oli saatu uuniin, koko perhe meni saunaan. Joskus päästiin veljen kanssa kylpyyn. Tapeltiin aina. Silti oli sikahauskaa. Lauantaina oli myös hiusten pesu. Äiti lähti saunasta vähän muita aikaisemmin tarkistamaan, miten pitsa voi. Saunan jälkeen katsottiin yläkerrassa hetken telkkaria samalla kun kuivattiin hiuksia ja tehtiin pyyheturbaaneja.

Pitsa syötiin olohuoneessa kynttilän ja telkkarin valossa. Silloin juotiin myös limsaa. Sanoin aina pikkuveljelleni että otetaan kisa, kumpi juo limunsa nopeammin. Veli kiskaili kokikset hirveää vauhtia kitusiinsa ja minä tyytyväisenä rehvastelin sillä, että omassa lasissani on vielä täytettä mutta veljen ei. Joskus kun veli ei meinannut suostua "kisaan", sanoin että voittaja saa palkinnon. Ei saanut. Enää en ole niin ilkeä. Samalla kun syötiin pitsaa, telkkarista tuli Bumtsibum.

Ne lauantait oli puhtaita ja lämpimiä.

-Iida

Kaikille rakastuneille

Perkele vieköön tätä kirjallisuutta, joka vie uskon elämään ja rakkauteen.

Vuosi, pari sitten luin ah, Arno Kotron runokokoelmaa Sanovat sitä rakkaudeksi. Päästessäni yli kielellisistä jekuista oivalluksista ja hämmästyksistä, perehdyin kirjan ideaan. Tämän teoksen runothan kertovat erään pariskunnan suhteen alkuhuumasta päätökseensä, enimmäkseen siitä kurjuudesta. Oikeastaan ainoastaan siitä kurjuudesta. Mitä nyt seksin ihanuudesta alussa hetken. Mutta lukiessani rakkauden kurjuudesta lukuisia runoja, mieleeni pälkähti että perkele. Tätäkö tuo paljon puhuttu rakkaus ja parisuhde nyt sitten on. Eihän se nyt tietenkään aina niin auvoista voi olla mutta että tähänkö me kaikki päädytään. Tuolloin itsekin kulutin päiviäni vaikeassa parisuhteen vaiheessa, joten ahdistuskertoimet kasvoivat sitäkin suuremmaksi; ei kai minunkaan suhteellani ole tulevaisuutta. Kuten ei ollutkaan.

Myöhemmin luin jatko-osan kyseiselle läpyskälle; Mustan Morsiamen. Sama shitti, sama suhde mutta naisen näkökulmasta. Runot repivät vanhat haavat auki ja kynsiä pureskellessani mietin että voihan vitura, minun rakkauselämääni ei koskaan tule mitään pysyvää.

Nyt luin Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata. Romaanin päähenkilö (nainen) on epäonnistunut kolmessa suhteessaan, joita jokaista kertaa yksinäisenä ja ahdistuneena. Hetken huuma voi kestää vuosiakin mutta lopulta löydät itsesi a) ahdistuneena kotiäitinä, jonka mies huutaa kaljaa - mikäli on kotona, b) nalli kalliolle hyljättynä mies uuden naisen perässä tai c) raiskattuna.

Nyt siis istun illat kotona kynsiä pureskellen ja peiliin katsoen. Ja peläten niin perkeleesti. Mitä jos jään yksin? Mitä naurettavinta on pelätä sitä että jää yksin. Eritoten kun sisimmissäni piilee feministi. Läiskäsen itseäni poskelle näistä ajatuksista. Ja seuraavaksi mietin että jos en jää yksin. Niin olen onneton ja parisuhteet männöö päin helvettiä. Jotenkin se tuntuu niin realistiselta -ja pessimistiseltä- ajatukselta.

Olotilaani helpottaakseni luin lisää Tikkasta sekä tutustuin muuhunkin suomalaiseen naiskirjallisuuten. Sama kaava toistuu liian useasti. Enkä totisesti halua tielleni poikkeusta, joka vahvistaa säännön.

 

Terveisin säälittävyydessään rypevä

Iida