perjantai 21. lokakuuta 2011

Mull on runon sielu

Kirjoitellessani Kiestinki-albumin ihania lyriikoita runokirjaani huomasin pienen muistiinpanon, jonka olen itselleni kirjoittanut: "Eino Leino - Heinäkuun lapsi". Olen kenties runokirjoja lueskellessani havainnut ihanaisen runon, jonka olen päättänyt etsiä internetin syövereistä kun aika antaa. Tästä alkoikin intensiivinen googlausseremonia, jonka lopputulokseni oli ahdistava puristus sydämessä etsiessäni paikalliskirjaston aukioloaikoja. Herään siis huomenna huomattavasti ennen kello kahta ja juoksen kirjastoon etsimään Eino Leinon runokirjoja. Mikäs siinä, voin kunnioittaa itseäni - moni ei aloita syyslomaansa viettämällä ensimmäisen loma-aamun kirjastossa runohyllyjen välissä. Surullisinta on se, että World Wide Web petti minut jälleen. Koska tiedonhakutaitoni ovat niin täydelliset, tarkoittaa tapaus sitä, ettei internetistä löydy kaikkea. Ei edes Eino Leinon -kansallisrunoilijamme- kaikkia runoja?!

Nyt kun tuosta Kiestingistä mainitsin, kirjoitanpa yhden laulun lyriikat.

Kun porstuassa narahti
juoksin heti katsomaan
joko toi joku viestiä nyt meidänkin tupaan
Joka päivä rukoilin
häntä sieltä takaisin
jos en ehjänä meistäni saa kunhan vain palaa


Pyysin väärin
liian vähää
täytetty toive, ei enempää


Palattuaan kotiin
hän oli joku vieras mies
vaikka hahmossa tuttua
niin silmät on kuolleen
Kesät jälkeen talvien
kylvöt jälkeen kyntöjen
illat pitkät hän vaiti istui
tuijotti tuleen


Pyysin väärää
liian vähää
Hiljaiset vuodet, päättykää


Tähän vielä sielukas musiikki, sävel, sovitus. Siivosin samalla tätä laulua kuunnellessani. En siivonnut enää kun tuo kolmas säkeistö iski.



Sayonara, kids, menen takaisin Kiestinkiin syömään pekaanijätskiä.
-Iida

torstai 20. lokakuuta 2011

Sydämeltäni vadelmavenepakolainen

Uskallan jopa vannoa, että jokainen suomalainen aina toisinaan jollain tapaa ilmaisee vihansa Ruotsia kohtaan. Vaikka olisikin hyvin poikkeuksellinen persoona, joka aikuismaisesti pitää Ruotsia yhtenä maana muiden joukossa, viimeistään kirskauttaa hampaitaan yhteen Ruotsin tehdessä maalin lätkäpelissä Suomea vastaan. Kuten rakas ystäväni viisauttaan jakoi: ruotsiviha on sisäänrakennettua.


Itse en ole ollut poikkeus; melko tarkalleen kahdeksantoista vuotta elämästäni olen näyttänyt naapurillemme keskaria ja toisinaan hieman persettäkin maaotteluissa, Euroviisuissa, parasmaa-tilastoissa ja niin edelleen. En ole pikkuvarpaallanikaan astunut Ruotsin maakamaralle ennen viimeviikonloppua. Ja tämä kyseinen viikonloppu avasi silmäni. Kovinkaan moni suomalainen ei varmastikaan suostu hyväksymään sitä, mitä kirjoitan seuraavaksi, jotkut saattavat jopa raivostua. Haluan kuitenkin kertoa totuuden.


Ruotsi on parempi kuin Suomi. Lähes miten vain. Suomalaiset sanovat yleisesti ruotsalaisia homoiksi. Meillä on käsitys Svea-pipoihin somistautuneista fruittareista, jotka vääntävät riikinruotsia siideriä juoden. Todellisuudessa Ruotsissa ei ole väliä, mihin ilmansuuntaan katsot, kun näet hyvännäköisen, hyvin pukeutuneen ja fiksun miehen. Sylkirauhaset huutavat hoosiannaa jo korttelin pituisella kävelymatkalla. Suomeen palatessa kukaan ei ole enää tarpeeksi hyvännäköinen. Naisetkin näyttävät luonnollisilta ja upeilta, sekä persoonallisen muotitietoiselta.


Ruotsalaiset ovat tyhmiä idiootteja. NOT. Fiksun ystävällisiä kaupankassoja, kaikki puhuvat upeaa englantia ilman ruokotonta aksenttia. Järjestelmät ovat hyvintoimivia ja viisaasti suunniteltuja. Metroreitti esimerkiksi Tukholmassa on turvallisuuden kannalta samaa tasoa kuin Helsingissä, mutta kattavuudellaan pesee ja peittoaa Suomen niin että ansaitsemme vain räkäisen naurun.


Minä haluan muuttaa Ruotsiin. Vietin maassa yhteensä reilun kokonaisen päivän (kiitos laivamatkojen), mutta olen jo varma päätöksestäni. Korkeakoulussa teen vaihto-oppilasvuoden Ruotsiin. Kerron kaikille ruotsivihan olevan kateellisten panettelua, Ruotsi oikeasti vaan osaa.



 Japanese beer, minäkin haluan pöllön oluseeni, karhut sucks


Lopuksi haluan vielä kertoa Ruotsin vintageshoppailumahdollisuuksien olevan taivaalliset. Yksi päivä ei todellakaan riittänyt edes murto-osan vintageliikkeiden läpi käymiseen. Alla oleva kuva on suoranaisesti paska, mutta tärkein näkyy; Lisa Larssonilta löytämäni hartiahuivi, jota Larsson ei olisi edes oikeastaan myydä pois. Nyt se kuitenkin on minun. Sydän.

-Iida (ylpeänä siitä, että nimen Iida-Sofia voi lausua erittäin riikinruotsalaisesti)

Piilopullo

Yksi elämämme tehtävistä on oppia piilottamaan pullo. Jaan ideologiaamme yleiseen hyötyyn ja hyvään.


AMARULA 0.5 L





VALKOVIINI 0.75 L




Piilopulloilun ei tarvitse jäädä piilopaikkaan, jota mennään vessaan kaivelemaan. Näin juot piilopullosta:







Olkaa vain hyvät siitä, että paransin juuri elämänlaatuanne huomattavasti ja pelastin teidät baarien törkeästä ryöstöstä.

-Iida

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Koska olen rehvakas

TORSTAI 13.10.2011

09.00: Iita herää reippaana uuden päivän koitoksiin, matkustaa pirteänä siskonsa kanssa ruokakauppaan herkkuperseilyostoksille ja ryhtyy valmistamaan marenkikakun kolmea marenkikerrosta.

13.00: Iita matkustaa kouluun opiskelemaan äidinkielen puhumisen saloja, kertoo vitsin sekä tarinan ja lähtee koulusta kotiin leipomaan törkeän hyvää suklaakakkua.

18.00: Iita vastaanottaa ja emännöi lempitätejään sekä -serkkujaan syöttämällä ne ahdistavaan suklaakakkusokerihumalaan.

20.00: Iita hyppää ihanan naisen kyytiin, matkustaa järven toiselle puolelle ja syöttää lempikaverinsa ahdistavaan marenkikakkusokerihumalaan.

PERJANTAI 14.10.2011

06.30: Iita herää reippaana uuden päivän tarjoamiin haasteisiin.

07.30: Iita lähtee viiden ihanan naisen kanssa kohti Turun satamaa.

09.00: Iita on risteilyaluksessa ja varautuu henkisesti sekä fyysisesti Tukholman vintageantiin. Fyysisessä ravitsemuksessa auttavat viini sekä lukuisat Cosmopolitanit.


Nyt keskiviikkona 12.10.2011 kello 22.57 Iita aikoo häpeällisesti ladata weheartit.com:sta kuvia koristamaan  bloginsa antipostauksia. Ne liittyvät päivän aiheeseen eli Tukholmaan.


_dsc8021_red_167718607_large



Stockholm-stockholm-by-night_5788_5_large



927052-12-1317811106290_large


Hauskinta on se, että todennäköisesti tulen poistamaan tämänkin häpeäpilkun kun edes hieman laadukkaampaa materiaalia alkaa ilmetä. Enjoy. Njuta!

-Iida

perjantai 7. lokakuuta 2011

Snobi viiden euron huulipunassa

On raivostuttavaa olla omistamatta kameraa. Olisin postaillut viimeisen viikonkin aikana sata sekä yksi kertaa.

Saanen kuitenkin kertoa, että olen viettänyt erittäin ihanaa ja miellyttävää aikaa. Päässyt muunmuassa matikan kirjoituksista läpi. Tuhlannut kirpputorilla 25 euroa. Hengaillut kirja-ruoka-levymessuilla. Kutonut itselleni migreenin. Lomaillut koeviikon perse homeessa.

Tänään aion harrastaa hardcore-snobeilua viiden ihanan naisen kanssa. Näiden naisten kanssa lähden viikon päästä Tukholmaan harjoittamaan alkoholismia sekä vintage-shoppailua. Juonimme tätä matkaa juusto-ja viini-illan merkeissä.

Tänään olen fiilistellyt uutta Jackpot-kirpparipaita löytöä, sekä huulipunaa. Ja ihanaa syysaurinkoa niin pitkään kuin sitä kesti.



-Iida