maanantai 26. joulukuuta 2011

Tulvin luovaa surumielisyyttä

ja kaipaan kosketusta.

                            


                    Suljin kaikki valot, paitsi kuusesta
                    Asetin itseni untuville, musiikin täysille
                    ja itkin.



-Iida

torstai 22. joulukuuta 2011

Hyvää iltaa, herra Bublé

Oheiset kuvat ovat sivistyneeltä viini-illalta, jota vietettiin pikkujoulun nojalla ja joka ei niin sivistynyt sitten ollutkaan.





Rakastuin Charles Baudelaireen.

Oi sydämeni muusa! Palatseissa tahtoisit asua - mutta


kun tulee tammikuu ja päästää
pohjantuulet valloilleen
ja monin lumisin illoin
pimeys mielesi murskaa - missä on silloin hiillos,
jossa voisit lämmitellä
sinertyviä jalkojasi?
Vetristyvätkö marmorinvalkeat olkapääsi silloin
ikkunanraoista tihkuvassa
ohuessa valonkajossa?
Ja kun kukkarosi on yhtä tyhjä
kuin vatsasi,
niitätkö kultaa
taivaan sinisten holvien alta?


Et niitä. Sinun täytyy ansaita
jokapäiväinen leipäsi
kuorinpoikana - heilutella
suitsutusastiaa, veisata
virsiä, joihin et usko...
tai nälkäklovnina: sulojasi, heleää nauruasi myymällä!


Kätke kuitenkin kyyneleet,
joissa kaikki on uitettu.
Muuten jää rahvaan ontto nauru sinulta kuulematta.


-Charles Baudelaire: Pahan kukat


-Iida

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kaulakaveri

Kaulakaveri on Emmin uusi ystävä. Kaulakaveri saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa perin yksipuoliselta, mutta kuoren takaa paljastuu monipersoonallisuus.

Vakava Kaulakaveri


Innokas Kaulakaveri


 Kaulakaveri tohkeissaan


 Närkästynyt Kaulakaveri


 Kaulakaveri humalassa


 Kaulakaveri darrassa


 Suomenruotsalainen Kaulakaveri


 Lolita-Kaulakaveri


 Kaulakaveri epäonnistuneen parturikäynnin jälkeen


 Mököttävä Kaulakaveri


 Masentunut Kaulakaveri


 Vaikeasti masentunut Kaulakaveri


 -Iida

tiistai 13. joulukuuta 2011

Leiki huulipunalla ja laskoksilla

Arvoisat,
minä olin onnellinen tätä viikkoa edeltävänä viikonloppuna, koska olin Helsingissä. Rakastan eniten Helsinkiä (kaikkien muiden ihanien asioiden saralla, joita rakastan yhtä paljon kuin Helsinkiä). Rakastan myös persoonien persoonia, joita näin lauantaina runsain määrin niin ihanassa paikassa kuin Ofelia Market.

Tästä ihanasta tapahtumasta kuultuamme päätimme rakkaan ja ihanan Emmin kanssa tuhlata ainakin Iidan viimeisimmätkin roposet elämän turhuuteen. Ihmissielun pahuutta kompensoimme käyttämällä ekologista joukkoliikennettä (=juna).
Tässä siis ihanainen matkaseurani Emmi, joka omistaa ehkä maailman koleimmat pääntsit, suurimman sushi- että juustoaddiktion, sekä parhaimman Tammistonbussipysäkkikerjäyslauluäänen. Hän on myös erittäin alistuvainen ystävä, joka menee syksyllä mekossa järveen kun Iida niin käskee.

Rakas isosiskoni päätti majoittaa pienet kurjat poikaystävänsä asunnon sohvalle Vantaalle. Vantaa ei ole perin hehkeä, mutta onneksi me olemme.

Teimme myös onnelisen havainnon siitä faktasta, että Jo Stance heittä keikan Helsingissä juuri sopivasti meidän launantainamme. Huvikseni osallistuin keikan ilmaislippuarvontaan ja kappas, yhtäkkiä nimemme olivatkin klubin listalla. Joimme siis sivistyneenä jazzia ja kuuntelimme viiniä.




Junaa odotellessamme kierimme joulukatuvalojen ihanuudessa. Pyh ja pah kuntien panostus terveydenhuoltoon ja koulutukseen, jos jokin tekee ihmiset terveiksi ja onnellisiksi on jouluvalot!


..ja mitä olisikaan visiitti kauniissa pääkaupungissamme ilman valokuvaussessiota Aleksanterinkadun Monkin tungelipukukopissa?


kohtuutta arvostaen
-Iida

Paketoinnin Kuningas

Minä rakastan joulua aivan kamalasti.
Syytän/kiitän siitä sitä että olen löytänyt joulusta sen rauhoittumisen, kynttiläfiilistelyn sekä antamisen.
Joulussa ehkä parasta on lahjojen antaminen ja paketoiminen. En väitä, etteikö lahjarumba aiheuttaisi ahdistusta ja hieman stressiäkin, mutta ideoiminen, askartelu ja saajien ilahtuminen on mitä hupaisinta. Prosessi on mukavampaa kuin se, että itse saa lahjoja.
Pienenä paketoin lelujani ympäri vuoden ja annoin niitä perheen jäsenille. Olen myös noin 4-vuotiaasta tarjoutunut paketoimaan muiden lahjoja. Ilman palkkaa.
Lopetin valmiiden lahjapapereiden käyttämisen muutamia vuosia sitten ja nykyään meikätyttö ennakoi vuoden lahjatapahtuman keräilemällä sopivia raaka-aineita ympäri vuoden.
Olen niin otettu tästä kaikkivoipasta paketoimisen lahjastani, että haluan jakaa viisauttani internetin laajuisesti.


Isukin Amarula-pullo ja tummasuklaalevy on kääräisty 80-luvun käsityölehden kaavapaperiin (nappasin kirjaston otatästä-lehtilaatikosta), paperinaruun (ostin kesällä kirpparilta törkeen ison kerän jollain eurolla) sekä pakettikorttina toimii luoentolehtiön kannesta leikattu piparkakku.

Systerin itse tehty monsteri-paita on päätynyt myös kaavapaperin syleilyyn.

Systerin Miten täältä pääsee pois-kirja on kääritty Muse-yhtyeen julisteeseen ja viimejoulun lahjanaruihin.

Todennäköisesti tämänvuotinen ylpeyteni (kaikkia lahjoja ei ole paketoitu) on italialaiseen sanomalehteen (keväällä lentokentältä ostettu) piilotettu cd-levy, joka koreilee luojatiesmistälöydetyssä nauhassa ja vanhassa hintalapussa.



-Iida