torstai 25. heinäkuuta 2013

Kurt Geiger - tuning

Kurt Geigerin tennarit tilasin alennuksesta. Ja niiteillä koristelin. Pää pilvissä aion yrittää tarpoa Rovaniemen pakkasissa.


- Iida

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Päiväkirjaotteita

 "Täällä on oma tuoksunsa. Rakennus, meidän kaikkien tuoksut, joissain kohdissa yhteen sekoittuneena. Välillä ovien ohi kävellessä kunkin oma tuoksunsa."

"Istuimme, makasimme laiturilla, kuuntelimme Led Zeppeliniä ja poltimme tupakkaa. Kuljimme pidemmälle rantaan, istuimme kivillä ja puhuimme talvisista pahoista oloistamme."

"Pysähdyn tähän terassin betonilattialle. Haistan veden kilometrin päästä ja miltä huojuva vihreä tuoksuu. Paljon. Haluaisin sanoa jotain paljosta. Jotain kaunista. Haluan paljoutta ympärilleni. Paljon rakkautta, paljon ymmärrystä. Paljon vihreyttä ja kirkkautta, paljon eri makeustyyppien vesien tuoksua ja lohdutusta. Nyt sisällä on pienesti pakahduttava tunne. Luulen sen olevan positiivinen."

"Se menee naimisiin liian nuorena, saa lapsen, ei ammattia. Tekee, mitä inhoaa, tuhlaa nuoruuttaan. Kyynistyy. Minä haluan kuplia kuolemaan asti."

"Mutta olen vain yleensä niin onnellinen omissa ajatuksissani. Nyt en ole. En jaksa edes laulaa automatkoilla. Se huolestuttaa. Ja salaa pelkään kylmää ja pimeää." 

"Mitä jos jonain päivänä herään, enkä halua nousta?

"Kesäöisin on vain hämärää ja minä unohdan sen aina. Tajuan kavuta sänkyyn kahdelta ja sittenkin on pakko vielä kirjoittaa. Tekee mieli luovia asoita, mutta käyn nukkumaan. Luovin sitten huomenna, tai pesen ikkunoita. Hyvää yötä."


- Iida

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kaupunkilaiset maalla

Vuodenkin kun asuu tiettyjen kanssa saman katon alla, pystyy kuluttamaan aikaa    olemalla hiljaa. Tunnen luissani olevani näiden kanssa, vaikka näen vain peilityynen järven selän ja kuulen linnut. Kun käännän pääni, siinä he ovat, katsovat samaa maisemaa. Ja kun sanon järjettömiä sanayhdistelmiä, voin huutaa heidän kanssaan kilpaa niin että ääni kiirii vastarannalle. Vaikkemme edes näe sitä. Sitten kävimme maan ainoissa kahviloissa ja kiipeilimme koskessa, leivoimme kakkuja kaurakekseistä.

Kirjoitin päiväkirjaani "Haluan kuplia kuolemaan asti."





- Iida

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Eräänä lauantaina

paloi Iidan hermot Kurjuuden Kuninkaan banneriin. Silmäroskaa se on ollut jo viimeiset kuusi kuukautta, mutta tänään se viimeinkin tapahtui. Iida otti käteensä luonnoskirjan ja tussin ja piirsi mitä ensimmäisenä mieleen tuli. Ja niinpä Iida ikuisti itsensä hetkestä, jolloin bannerihermot paloivat. Ei Iida luonnostellut, eikä tekstissäkään oikeaa kättä käyttänyt. Bannerin teki viidessätoista minuutissa ja siksi se on tuollainen. Mutta juuri nyt Iida ei jaksa nähdä edes parantelun vaivaa. "Olkoot tuollainen, kunnes seuraavaksi lieskat lyövät", hän sanoi.

- Iida