tiistai 28. helmikuuta 2012

Yöpaidassa 24 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa

Olen fiilistellyt itseni höpelöksi siitä, miten hyvältä tuntuu kun loman jälkeen voi jäädä kotiin yöpaitaan samalla kun Facebook huutaa opiskelijoiden kouluunpaluu-ahdistusta.
Täällä leivon päivät pitkät pullaa ja kakkuja, kolailen pihaa ja harrastan joogaa olkkarin matolla. Kielten lukemisen korvaan taidehistorian tutkimisella ja Mister Darcy-kirjan englanninkielisellä painoksella. Ei tarvitse kuin keittää itselleen vielä teet, niin olen makaava klisee harmonisesta ja verbaalisesti lahjakkaasta nykyteinistä, johin kaikki blogiteinit salaa haaveissaan pyrkivät.

Eilen vielä haaveilin keväästä ja tänään satoi lunta.




-Iida

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lempivaatteen kaava

Tässä on postaus, jonka tein joskus viimekesänä, mutta jonka jostain syystä poistin. Nyt pidän siitä.

Heräsin ihastuttavaan auringonpaisteeseen kello puoli kaksitoista. Muut raukat vääntävät hiki hatussa ja housuissa matikan kokeitansa, minä taas havaitsen että äiti on vapaapäivänsä ratoksi valmistanut raparperipiirakkaa. Teen myös havainnon harvinaisen lämpimästä ulkolämpötilasta ja syön aamupalani (piirakka+jäätelö) ulkotiloissa. Trendi seurassani luen jutun lempivaatteen kaavasta. Olen jo huomattavia aikoja sitten havainnut ostavani aina vääränlaisia vaatteita, jotka näyttävät superylimegamahtavilta ja persoonallisilta sovituskopissa ja vuoden päästä havaitsen, etten ole käyttänyt riepua kertaakaan. Miten surullista. Asialle on tehtävä muutos.

Niinpä raivasin vaatekaapistani ulos vaatteet, joista pidän ja joita käytän usein. Tätä osastoa löytyi noin kymmenen kappaletta. Näiden perusteella tarkoitukseni on ratkaista kaikki entiset, tämänhetkiset ja tulevat vaateongelmani. Tehtävänä siis löytää oma lempivaatteideni kaava.


Läpikuultava paitanen on ensimmäinen Monkini ja se kustansi 8 euroa. Se on lähestulkoon ainoa edes jotenkuten toimiva parti-asuni, joka kylläkin vaatii paljon muistettavaa: alustoppi, vyö, koruja tai huivi, KALSARIT plus jokin takki. Mutta lopputulos näyttääkin ja tuntuu varsin mukavalta. Harmi vain että se huutaa tiukkaa alaosaa, joka valitettavasti on omalla kohdallani liiankin usein nuo lekkinssit.

 Jätti-t-paita seiskaluokalla tekemäni löydös JC:stä. Hauskaa, että käytän sitä edelleen. Se on niin rento, että käytän sitä mieluusti vaikka yöpuulle käydessäni, mutta olen myös hillunut tämä päällä juhlimassa. Värjään myös hiukseni tämä päällä (iso kaula-aukko), joten mustia tahroja on löydettävissä. Rakastan sitä silti.

Pitsipaita on rakkaani. Rakkain rakkaani. Äitini käytti tätä päästessään ripille, eli paita on todella vanha ja sieltä täältä repeytynyt, joten sitä saa ommella aika ajoin. Tämä neito on niin muuntautumiskykyinen, se sopii aivan kaikkeen. Toistan: aivan kaikkeen. Lisäksi siitä on niin mukava kertoa, koska tämä on todellakin jostain muualta kuin H&M:ltä.

Liehuhupparihärpäke on myös vuosien takaisia löydöksiä, KappAhlista kenties. Sain sen puoleen hintaan because of rikkinäinen vetoketju. Tämäkin on niin monipuolinen ja rento mutta silti hieno ja juhlava. Helmasta roikkuu kivat narut ja huppukin löytyy. Ja hei, ehjänä se olisi maksanut 40 euroa. Sydäntäni niin lämmittää.

Pikkumusta ja farkkutakki pääsivät samaan kuvaan osoittamaan lukijoille, miten ne sopivat yhteen ja erikseen. Pikkumusta on luultavasti fiksuin ostokseni ikinä, olen käyttänyt sitä tuhansia kertoja. Olkaimet ovat siinä narut, joten mekosta saa millaisen tahansa millä tahansa paidalla sen alla. Sauma tissien alapuolella tekee siitä istuvan ja runsas ja lyhyt helma söpön. Farkkutakki on tuunattu kirpparilöytö. Toinen fiksuin ostokseni. Se on so far pelastanut lähes jokaisen huolestuttavan vaatekappaleeni.

Pari munaa omaavaa t-paitaa ovat mahtavia. Toinen on bändipaita, jota käytän selässä olevan peniksen takia. Olen erittäin ylpeä kantaessani tätä riepua. Tykkään kyllä kyseisestä bändistä (Tool) erittäin paljon, mutta penis on se juttu. Toinen paita näyttää ruman miehen naamaa ja tekstiä "I'm not pop". Se oli niin ihanan ytimekäs, että edes talouskriisissäni minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin omistaa tämä taideteos. Molemmat ovat miesten paitoja. Miksei naisille myydä hienoja t-paitoja?? Lisäksi lempivaatteisiini kuuluvat kahdet haaremihousuni, joista toiset olivat pesussa ja toiset päälläni. Toiset Berliinistä ja toiset itsetehdyt.




Johtopäätöksiä lempivaatteistani:
Yllätyin vain yhdestä; maanläheisiä värejä. Ei laisinkaan kirkkaita. Muita piirteitä ovat mukavuus, istuvuus, persoonallisuus. Kaikki ongelmani ovat siis ratkaistu. Öh. En vieläkään tiedä, miten vaateostoksilla tulisi menetellä.
Tärkeä havainto! Ostan vaatteita H&M:stä, muttei ainutkaan niistä rääpäleistä päässyt kameran kohteeksi. Siis: lopetan aikani tuhlaamisen ja skippaan henkkamaukat. Yksinkertaisesti tykkään niin paljon siitä, että voin kertoa immeisille hauskoja tarinoita vaatteistani. Ja ettei joka heebo pue päälleen samaa vaatekertaa kuin itse kannan ylläni. Miksi, oi miksi en ole tajunnut tätä aikaisemmin?

-Iida

tiistai 21. helmikuuta 2012

Haaverealismia

Valehtelenko itselleni niin että henkinen napa paukkuu sanoessani: Olen saanut tänään aikaiseksi kaiken. ?
Tajuntani tiedostaa sen, että hurmasin työnantajia aamulla käydessäni työhaastattelussa marketissa. Se täti sanoi, että sinä olet kärkipäätä. Herätin arvostusta myös kirjastossa olijoita kohtaan leirityessäni taideosastolle tutkimaan syventyneenä nykytaidekirjallisuuteen. Kotona luin kaksi tuntia englannin kielioppia ja piirsin ennakkotehtävien omakuvia Emma Salokosken pauhatessa.

Todellisuudessa aamun työhaastatteluni oli kello 13. Todellisuudessa se myös meni erittäin hyvin. Todellisuudessa kirjastossa luin yhtä sivua puoli tuntia, kun ajatukset kirmasivat pojissa. Todellisuudessa kotona luin yhtä sivua myös puoli tuntia, kun ajatukset taas kirmasivat pojissa.

Onneksi tein sen suklaakakun.





-Iida

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Hiljaa virtaa tajunta

Ajattelin penkkareiden olevan taas niitä turhia syitä ryypätä ja nauraa nuoremmille. Ehkä se onkin. Itse lähes jopa nautin. Muut luokkalaisemme menivät risteilylle, minä jäin kymmenen muun kanssa Helsinkiin. Yksi sammui, yksi köyhtyi ja minulle annettiin migreeni. Miten voin missata Onnelan penkkaribileet? Otin kirin seuraavana aamuna siemaillessani Carillon (joka on kuulemma miesten juoma) bussissa, jonka kuljettajalla ei ollut tarpeeksi vaihtorahaa. Katselin vanhoja blogimerkintöjä ja päätin petrata tai ainakin epätoivoisesti yrittää. Tosin huomenna leivon suklaakakun ja luen englantia ja tänään tyydyn toistaiseksi television lämpimään hehkuun.

Voin kyllä kertoa: otan pian mustetta selkääni.

Löysin torstaina tämän koulun käytävältä


Saako mistään niin ihania kuvia kuin matkustamisesta? Siitä itse matkasta - siirtymisestä. Kuvaan niitä salaa.



-Iida

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Kusin mm. kuuntelut

Ostin kolme kiloa kirjoja, koska sain halvalla.
Tein marenkeja, koska halusin käyttää pursotinta.
Kirjoitin tekstitaitoja, koska oli pakko.

Torstaina on penkinpainajaiset. Lukioajan kohokohta, sanovat.
Iida odottaa enemmän viikon päästä pitattavaa Stam1naa.
Vaikka huomenna saan pukeutuakin blondiin tukkaan ja vaaleanpunaiseen röyhelöunelmaan!


keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Valittamisen jalo taito



Asiat, joita minun pitäisi tehdä juuri tällä hetkellä:

- Organisoida abishowta
- Lukea äidinkieltä
- Tehdä Tampereen Ammattikorkean ennakkotehtäviä
- Tehdä Lapin Yliopiston ennakkotehtäviä
- Tehdä lukiodiplomia
- Tehdä abilahjoja
- Suunnitella lukiologoa
- Organisoida reilausta
- Kuunnella ruotsia
- Kerrata mahdollisesti kaikkia äidinkielen kielioppisääntöjä
- Opiskella nykytaidetta
- Etsiä penkkarimekkoa

Ja mieluiten kaikkea tätä samaan aikaan.


Asiat, joita teen juuri tällä hetkellä:

- Facetan
- Bloggaan
- Juon viiniä
- Leivon muffineja ja kutsun ystäviä kahville
- Katson Simpsoneja
- Suunnittelen tatuointeja
- Suunnittelen viikon päästä toteutuvaa baarikierrosta
- Otan kuvia
- Muokkaan kuvia
- Luen Dostojevskia
- Kuuntelen Stam1nan Noceboa

Ja kaikkea tätä rauhassa yksi asia kerrallaan, parhaimmillaan levitoiden.



-Iida

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Hail Canon

Poskellani vierii hartauden kyynel kun sain kätösiini ikioman huutonetistä ostetut kanuunan aka Canon EOS 400D. Kyyneltä seuraa toinen kun noudin Kingston memorycard readerin viiksekkäältä Tekniset-myyjän huomasta. Sallikaa kuitenkin toki se, että olen perin noviisi, ehkä huonompikin, sillä minulta puuttuu oppi-isä. Mutta Mauno-kanuuna on rakas.








Tahdon myös kertoa saaneeni syntymäpäivälahjaksi ruusukimpun, jonka vuoksi vieräytin vielä pari kyyneltä, maailman parhaita suklaapatukoita, joita olen löytänyt ainoastaan Iso-Britanniasta ja hajuvettä, jonka avulla tuoksun puhtaalle pyykille. Lisäksi leivoin hätäisen flunssabakteereita kuhisevan ja säälipisteitä keräävän kakun.

Aamen.
-Iida