Mattoja jotka haluavat olla persialaisia

Muutin tässä taannoin sellaiseen asuntoon, joka taitaa näyttää hyvältä sekasorron partaallakin. Pöytä huutaa valtavia deadlineja korkealta ja kovaa ja mielenkiinnon mukaan mielenterveys vaihtelee nollasta sataan. Omassa huoneessa halpa ja valtava itämaismatto ja kymmen-kesäinen mankka ja Sixto Rodriguez.

Luonnoskirjan lemppareita

On tapahtunut ainoastaan kaksi asiaa

Voi sentään te kaikki kakkapäät jotka ahdistelette päivittämättömästä blogista!
Mutta kun olen nykyään niin kiireinen ihminen, etten ehdi kuvaamaan blogiini hätkähdyttäviä kuvia päivieni viennistä ja hätkähdyttävistä luonnoskirjoistani, kyljessä runollista proosaa. Kamerakaan ei kulje mukana.

---------------------------------------

Ei helkkari. Juurikin kaivelin tietokoneeni syövereitä, josko löytäisin jotain julkaistavaa kuvamateriaalia. Ja siellähän on: parkkihallimaalauksia. Söpö taapero. Flow-fiilistelyä. Joo. Kerron Flowsta.

---------------------------------------

Olinhan siis pressipassin kanssa kuvailemassa ah, niin ihanaa Flowta. Ilmaiseksi. Kyllä. Ilmaiseksi. Tai no mitä nyt se että oli siellä töissä ilman palkkaa mutta kuitenkin. Flow-neitsyyteni menetin. Little Dragonin näin. Die Antwoortin näin. Kuin pieni sika konsanaan hikoilin. Söin red velvet cupcaken ja verisesti petyin.

---------------------------------------

Ja sitten vaikka tapaus Parkkihalli. Eipä siitä tarvitse paljon muuta tietää kuin että kivalla porukalla käytiin läjäyttämässä maalia erään Rovaniemen rumimman parkkihallin seinään. Se oli ihanaisa päivä, vaikka eräs vanha nainen tuli haukkumaan simpsonimme. Hän myös kertoi itse tekevänsä paremmin. Kyllä. Muistelen tätä edelleen.

Siin on. Muuta ei heru.

Ennenkuulumattomia tunteita

Siis. Olen tajuttoman hyvä syväämään. Mutta haluan niin kovasti tyrkyttää nastaa otsistani ja uutta hävytöntä lävistystäni. Ja sitten. Tiedättekö mitä. Olen ollut koko kesän Helsingissä, mahdottoman tyytyväisenä, tallonut kadut, syönyt sushit ja oppinut sporareitit, enkä eksy enää Kalliossakaan. Mutta kun viime viikolla lähdin kohti Rovaniemeä (muuttamaan 500 metriä entisestä kodistani) ja astuin ulos junasta, haistoin luonnon ja kesän ja taivaan ja tunturien miniatyyrit. Ja viikko ennen tätä näin Rovaniemen rakkaita. En muistanutkaan, kuinka ihania ne ovatkaan. Ja kun palasin Helsinkiin, halusin sieltä välittömästi pois. Jokainen auton ja raitiovaunun ääni ahdisti. Ja minä kun olen aina rakastanut raitiovaunun ääntä. Jokainen kirkuva lapsi ja örjyvä spurgu, tatuoitu hipsteri, persettä vilauttavat shortsit saivat silmäkulmani nykimään. Niinpä nousin bussin penkille ja lähdin kotiin maalle. Vielä viikko sitten toivoin, etten saisi mediapassia Flowhun. Jottei tarvitsisi lähteä Helsinkiin. Mutta se nyt oli vain mielen harhahdus.

Nyt vain odotan että kuukausi vilahtaa silmieni ohi notta pääsisin takaisin Rollon rauhaan.

Omakuva

I'm fierce.
Öljyillä tein.

Blingitalot ja Helsinki

Eilen huomasin ensimmäistä kertaa rumimpien betonitalojen kimmeltävän, kun aurinko paistaa oikeassa kulmassa. Sattumaako? Joku on halunnut asua timantissa.

Aloin piirtää urakalla välittömästi koulun loppumisen jälkeen. Jopa töissä.
Muuten en ole elänyt niin paljon, kuin ajattelin Helsingissä eläväni, mutta senkin aika tulee vielä ja toivottavasti se on kohta.

Olen silti melko tyytyväinen. Vaikka en todennäköisesti ehdikään matkustamaan Suomen rajojen ulkopuolelle, koska yllättäen muutan, järjestän häitä ja mahdollisesti medioin Flow'ssa.

Ei ahista

Ai niin moi Annika unohdin että kävit täällä.


Tällä neidolla menee mukavasti. Buenosti. Koko maailma on täynnä ihania ihmisolentoja. Sain kesätöitä Helsingistä. Sen kunniaksi ostin jäätelöä ja apteekkirasvaa. Koulu on ensimmäiseltä vuodelta päivää vaille paketissa. Olen luonut kaunista ja hyvää sekä rumaa ja pahaa. Pitkästä aikaa toteutin ihan ikiomia mistään muusta riippumattomia projekteja. Maalasin kotona! Olin ensimmäisillä sitseillä! Se vasta olikin hauskaa. Päätin kenties lähteä loppukesästä itsekseni maailmalle. Tänään vanhempi nainen istui viereeni, avasi mäkkinsä ja pikakirjoitti kovaäänisesti etusormillaan. Nyt kuuntelen sambaa.

Timangi

Oi olin ihanissa juhlissa. Taiteiden tiedekunta voi täyttää baarin avantgarde-ihmisillä. Siellä me sitten tampattiin höyhenissä ja timanteissa ja folioissa. Naamioita ja puuhkia seinästä seinään. Tanssimme portaillakin. Pääsin kotiin hurmiollisena puoli viideltä ja söin hopeanhohtoisena nuudeleita. Tukkani yleittyi vieläkin kattoon sähkönsinisenä.

PS. Silikonitunneli saa venytyksen näyttämään isommalta.

13-vuotias

Iskä soitti ja sanoi että meidän koira meni taivaaseen. Itkin silmät päästäni ja ilmat keuhkoistani. Sen nimi oli Martta ja se heilutti häntäänsä ennen kuin nukahti.

Behold!

Kauniiksi King Crimsonin maalasin! Juuri pashan jääkaappiin tekaisin! Hyvvee pääsiäistä.

Ruokaa roskiksesta

Aina joskus sitä on unohtaa dyykkaamisen ihanuuden.

Derp

Ei vitsi hei. On kevät, kun Iida ihastuu ihmisiin vähintään kerran päivässä.

Onnionnionnionni

Kaikki on voiton puolella. Päivä on valoisa heräämisestäni ilta kuuteen. Eilen tulin yöllä kotiin ja olin selvä. Jaksan käydä roskiksilla ja hakata Illustratoria ja kirjoittaa media-alan työhakemuksia. Ja voi että. Laitoin päälleni kurveja muotoilevan mekon, jonka olen omistanut syksystä asti. Pidin sitä monta päivää. Stam1nankin näin! Maalaan King Crimsonin levynkansitaidetta ja keittiössä on tulppaaneja! Samassa huoneessa monta neliömetriä auringonvaloa ja maljakollinen kasveja on ONNEA.

Kirjoitan niin usein vain valosta. Voisin omistaa koko blogin valolle.

Tästä lähin tukkani näyttää tältä

Tuntuu sunnuntailta

Pitkän aikaa olen ollut solmussa ja umpikujassa ja jumissa ja sumussa. Mutta nyt. Viimeinkin. Uskalsin unohtaa ylpeyteni ja luovuttaa asioissa. Tiedättekö sen tunteen kun pitkän ajanjakson jälkeen jonain aamuna nousee auringonpaisteeseen ja tietää, asiat ovat hyvin? Nyt on sellaista. Tänäänkin pyöräilin ulos keskustasta loskassa ja aurinko häiki särkevästi suoraan kasvoille, mutta suljin vain silmäni ja haistelin ja maistelin ja tunnustelin tieni perille. Aistini ovat auenneet! Kotona vajosin sänkyyni, venyttelin raukeasti kun aurinko heitti paistettaan ikkunasta varpailleni. Ja Beck soittaa kaunista musiikkia.

Pastissi

Viime kuukaudet ovat olleet niin luovia, että näytän vanhoja töitä. Miten ystävällistä.
Muistatteko tämän jutun? Alkuperäinen versio oli graafisen suunnittelun perusteiden kurssia varten.

Syntymäpäiviä ja sellaisia

Oli musta kakku, oli mutakakku, oli toinenkin, oli harmaat muffinit ja marengit, oli pilkullinen peltileipä, oli laku ja salmari, oli rytkyt mustat, oli sitä ja sitä, oli epämustat kuvat. Ja satasieluisia ihmisiä.
Ei niitä pitänyt edes näyttää, mutta kun olivat niin hauskat otokset. Ja äärimmilleen muokatut. Tuossa on Siiri ja tuossa on Jemina.

Tiedättekö? Otin eteeni paikallislehden. Siitä ympyröin suuria määriä typografisia virheitä. Olin ilmiliekeissä ja armollinen, ympyröin näet pari oikeuttakin. Maija-parka joutui kuuntelemaan opetusta, joka kiinnostaa ainoastaan punavuorelaisia luovan alan immeisiä.

Vanhoja krokeja

Supernormal activity

Tein taannoin tällaisen printin. 

Käytin tuota paitaa hullun lailla, ja muutossa hukkasin sen. 

Eräänä päivänä se taas käveli vastaan.

Suoritasuoritasuoritasuorita

Viime viikolla
olen syönyt 1 litran jäätelöä.
olen ollut koulussa 15 tuntia.
olen ollut töissä 29 tuntia.
olen juonut 2 litraa kahvia.
olen kuunnellut 3 kertaa Panzerfaustin.
olen täyttänyt 21 vuotta.
olen juonut 25 senttilitraa punaviiniä.
olen itkenyt 5 kertaa.
olen ladannut 144 kuvaa.

Ja tässä me kävimme Norjassa.

Kuvitus