Tuntuu sunnuntailta

Pitkän aikaa olen ollut solmussa ja umpikujassa ja jumissa ja sumussa. Mutta nyt. Viimeinkin. Uskalsin unohtaa ylpeyteni ja luovuttaa asioissa. Tiedättekö sen tunteen kun pitkän ajanjakson jälkeen jonain aamuna nousee auringonpaisteeseen ja tietää, asiat ovat hyvin? Nyt on sellaista. Tänäänkin pyöräilin ulos keskustasta loskassa ja aurinko häiki särkevästi suoraan kasvoille, mutta suljin vain silmäni ja haistelin ja maistelin ja tunnustelin tieni perille. Aistini ovat auenneet! Kotona vajosin sänkyyni, venyttelin raukeasti kun aurinko heitti paistettaan ikkunasta varpailleni. Ja Beck soittaa kaunista musiikkia.