Joululahajaksi

..ja piirtopöydän, jos joku ei hoksannut.
Jouluja!

- Iida

Iloisin joulukortti

Viime viikolla pidin joulukorttipajaa, itseni kesken. Leikkasin naamat sabluunoina, läträsin akvarelleilla. Säiliötussini on hukassa, mustepullo myös, jouduin pelleilemään tekstiilitussilla. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä korttiani väärin.

 

- Iida

DIY lahjapaperi

Totisesti vihaan kaupan valmiita lahjapapereita. Yleensä käärin paketit kaavapaperiin, ulkolaisiin sanomalehtiin ja julisteisiin, mutta tänä vuonna ajattelin ryhtyä ahkeraksi, kun eräänä itsenäisyyspäivän vastaisena yönä sain tällaisen idean.

 

 Kuinka helppoa voi elämä olla? Kolmio on monikäyttöinen leimasin, mielikuvat kun johtavat joulukuusiin ja tonttulakkeihin tai pyhään kolminaisuuteen. Mutta itse pidin enemmän siitä lopputuloksesta, johon pallokuvio johti. 

Itseltäni löytyy hervottoman kokoinen paketointilaatikko, josta löytyy kauniita sanomalehtiä, nauhoja, leikekuvia, paperinarua, pahvia, helmiä ja tätä listaa voisi jatkaa niin kauan, että kyllästyisit koko Kurjuuden Kuninkaaseen. Tänä vuonna ostin Tiimarin outletista muovikukkia ja kappas! - Tuli somia paketin koristeita. Pakettikortit tein myös itse. Leikkelin lehdistä kivoja kuvia, liimas pahviin ja valmis.

- Iida

Turhautuneen luonnoksia

Pow. I have one week to finish two paintings. With oils.

- Iida

Älkää pelästykö

Aloitan joululoman viikon ajoissa, jotta saisin sairaalahoitoa. Uskomatonta ettei ulkopaikkakuntalaisilla ole niin väliä.

-Iida

Ja neitsyt pikku poijuttaansa

Talvivalokin on huoneessani kaunis - silloin kun sen näen. En pystynyt edes olemaan ahdistunut kylmyydestä, kaikki oli liian kaunista ollakseni vihainen. Nyt näen ikkunastani, että olemme lähellä nollapistettä. Mutta huoneessani valo on rauhoittavan kylmä, ja Rajattoman kirkkolaulut ovat täydellisyyttä.

Viikonloppuni oli pitkä ja ruoan täytteinen, sisko piti vatsani yltäkylläisenä. Tuhlasin budjettini paketointitarvikkeisiin, siskoni on päättänyt voittaa minut lahjojen kilpavarustelussa. En ymmärrä tuota lausetta. Hullun tehtaan pakettikin saapui viime viikolla, huulitatuointeja ja lävistysneuloja. Olen rakastunut uudelleen Tooliin, vaikka kuinka vastustelin, maanantaikävelyni johti äxään.

En voi olla pitämättä lauluista, joiden nimet alkavat konjunktiolla.

- Iida

Musiikkiorgasmi

Tiedättekö ne laulut, jotka tulevat ketään varoittamatta, hiljaisen salakavalasti, mutta jotka lamaannuttavat heti ensimmäisillä soinnuillaan? Ne ovat rytmien, sävelien, sointujen ja sanojen täydellistä harmoniaa ja epäharmoniaa. Ne tulevat sinuun korvista, sieraimista, silmistä, suusta, joka ikisestä ihohuokosesta, täyttävät sinut ihokarvoja myöten. Unohdat joka kerta niiden laulujen täydellisyyden, mutta joka kerta itket perinpohjaista hyvänolon tunnetta. Ne eivät herätä muistoja entiseen, toiveita tulevaisuudesta, ne pakahduttavat vain musiikillisessa neroudessaan. Viluväreet kulkevat aaltoina sekunnista, minuutista toiseen. Kaikki raajat ovat puutuneet, haluat hengittää ilmaa kilometrien päästä, elät tasan tässä sekunnin murto-osassa. Saanen esitellä henkilökohtaisen musiikillisen orgasmini, esitelkää te omanne minulle.

- Iida

Tarvitsen piirtopöydän

Testailin Adoben Photoshopia. Piirtelin pöydässä istuvia. Kirjoitin pukin lahjalistaan piirtopöytä.

- Iida

Himoitsen myös lävistyksiä

Alan hiljalleen oppia hillitsemään rahankäyttöäni ylitsevuotavasti. Toisinsanoen Visan vingutus viikossa lähenee hiljalleen viittätoista euroa. (!!!) Tälle viikolle on suuria odotuksia; Spyroa, sushikestejä, maalaamista. Tänäänkin autoin muutossa, join glögiä ja nautin sydänkohtauksen lautasella, nauroin aivan todella paljon. Katselen häpeilemättä koulun poikia, ja löydän Lahden salaisia ja ihania kauppoja. Välillä mietin, miten saan elämäni kuulostamaan niin onnelliselta. Mutta asia nyt vain on niin, että Kurjuuden Kuningas tuntee onnellisuutta ja iloa erittäin herkästi. Viimeviikon riemunhetkiä:
- jääkaappi on yllättäen miinoitettu muffineilla
- ruisleipä näyttää taideteokselta kahdenkymmenen sentin kirpputorilautasella
- parkkipaikalla on kolme Toyotaa vierekkäin

- Iida

Tein kissataulun

Lomani oli ihana ja kaunis. Olin yksin, liimasin peräpökelöni pikaliimalla sohvaan. Kävin Helsingissä, nukuin Satakuntatalon ylimmässä kerroksessa, katselin sen parvekkeelta lumista pääkaupunkia. Matkustin Tampereelle kadehtimaan toisten asuntoja. Olisin halunnut jäädä Annikalle, Hervantaan. Olin kutakuinkin selvinpäin, valvoimme kuuteen, katsoimme kun kellot vaihtoivat aikaansa. Sen yön (kuten myös edellisen ja seuraavan päivän) kuuntelimme Rajattoman joululauluja ja joimme glögiä. Kynttilöiden valossa toki. Teimme taivaallisia suklaafondanteja ja halusimme oksentaa. Omatunto ei ollut paha, mutta ahneen loppu on tunnetusti eritteenomainen. Silti olisin halunnut jäädä lämpimille nahkasohville syömään jäätelöä ja glögin loppuja. Mieli ei halaja kotiin, vaan Annikan luo.

-Iida

Kuusi tuntia

Heräsin yhdeksältä, vaikkei olisi tarvinnut. Ihan vain pikkasen juoksin yöpaitasillani millimetrin korkuisessa lumihangessa. Soitin kitaraa niin, että nyt kirjoittaessani sormenpäitä aristaa. Mutta nyt lähden Helsinkiin, siinä toivossa että unohtaisin hetkeksi köyhyyteni.

-Iida

Kadun vieressä virtaa joki

Täällä sataa niin paljon. Eilen vastaan käveli pieni tyttö ylämäkeä. Kadun korokkeen vieressä virtasi vettä. Tyttö talutti pyörää kävelykadun puolella, itse käveli autotien puolella vettä pitkin, punaisissa kumisaappaissa. Hymyilin, ostin huoneeseeni koristevalot, ja piirsin flaijereita Halloweenille.

- Iida

Materialover

Olen juuri tällainen perkeleen materianrakastaja! 
Heräsin siihen ääneen, kun lasi iskeytyy vasten kovaa kivilattiaa. Oikein tunnen kun synapsit vouhkaavat pääkopassani, muistan, mikä lasi on yöpöydälläni. Riihimäen Lasin lehmälasi, josta join pienenä maitoa. Tai oikeastaan mitä vaan. Rakastin sitä lasia ja rakastan edelleenkin. Olen leuhkaillut sillä kanssa-asujilleni ja tuijotellut sen kaunista ulkomuotoa. Miten se on täydellisen kokoinen, muoto yksinkertainen, väri kauniin kirkas, koholla oleva lehmäkuvio kliinisen täydellinen, mutta maalaisromanttinen.

Sillä maahaniskeytymisen sekunnilla romuttuivat kauniit muistoni lapsuudesta, kun join maitoa kuin viimeistä ehtoollista, kun luuni olivat vahvat ja raudankestävät, kun koti oli sellainen kuin muistan, kun lauantaisin syötiin pitsaa ja karkkia, kun tapeltiin veljen kanssa naurun kaikuessa, kun katsoimme Joutsenprinsessaa ja söimme toffeeta.

Kurotin sängyn reunan yli vain tirauttaakseni kyyneleen näylle. Lehmälasi oli tuhannen pirstaleina, ja on sitä edelleenkin. En pysty korjaamaan sitä, ajatus ahdistaa. Kun korjaan jäljet, lehmälasi on poissa, eikä se tule takaisin. Se menee kaatopaikalle (tai no oikeastaan lasinkierrätykseen, josta Lahden kunta niin loisteliaasti on tarkka ja huolehtivainen).

Vihaan rikkoa tavaroita. Sama rumba joka kerta. Kiinnyn tavaraan liian helposti, muodostan muistoja ja liian vahvoja tunnesiteitä. Itken lähes aina hajoittaessani tavaroitani. Olisittepa kuulleet sen lohduttoman vollaamisen määrän, kun heitin lempisormukseni seinään ja se meni keskeltä poikki. Jumalauta. Katselen huonettani yrittäen löytää tavaran, jonka alkuperää ja siihen liittyvää muistoa en osaisi mainita. En löydä sellaista.

Et löydä lasia kuvasta, mutta muita asioita joihin olen rakastunut, kyllä.

-Iida

Kaksi useista identiteeteistäni

Onni on herätä verhojen läpi sarastavaan, keltaiseen auringonvaloon. Makoilen sängyssä leijonalakanoissani, villasukissa, hymyilen itsekseni ja siristelen silmiäni. Teen sitä kolme tuntia, syön välissä puuroa ja lakritsia, menen maalaamaan, luulen että sade on aurinkoa. Viime viikolla kirjoitin päiväkirjaan, että haluan olla yksin. Tänään olin koko päivän yksin. Sieluni on kuin puhdistunut. Jopa tutkimusretki pimeässä ja vielä niin vieraassa kaupungissa sai veren kohisemaan innostuksesta. Enkä pelännyt tyhjällä kadulla vastaantulevia nistejä. (Who knows!)

Olen viimeaikoina uudelleenlöytänyt jotain, mikä on minulle ominaista. Olen kuunnellut iho kananlihalla death metallia, trash metallia, grungea, industrial metallia, progressiivista metallia, alternative metallia, miten vaan, välissä tietysti hieman jazzia ja akapellaa. Johtukoot osin sateen ja pilvien määrästä, mutta oloni ei ole masentunut. Pitkätukkainen poika kysyi, are you pissed off, kun kuuntelin taidetilan yksinäisessä huoneessa jumalan lampaita. En ole. Se vaan tuntuu tällä hetkellä tajuttoman hyvältä.

-Iida

Vedessä kelluen

Eilen niin moni hyvä blogi oli julkaissut kirjoituksia, että minäkin halusin. Olen raukea ja harmoniassa. Venyttely ei satu, silmät ovat uniset. Maalasin öljyväreillä ja menin uimaan. Aamuisin laitan Youtubeen celtic music ja koulun jälkeen kylmää peliä. Tiistaina istuin maalin tarhaamassa ruutupaidassa räkälässä, josta sai keitettyjä kananmunia viidelläkymmenellä sentillä. Minulla oli niin kivaa, että soitin pianoa ja melkein itkin, kun uusi ystävä kertoi minulle ongelmistaan silmät kyynelissä. Se oli hyvä asia. Itkin myös kun näin Puhdistuksen elokuvakankaalla. Ja kun kuuntelin Parachutesia. Huomenna maalaan ihanimmassa paikassa yömyöhään ja lauantaina herään hakemaan Emmin juna-asemalta. Sen kunniaksi annan itselleni luvan ostaa alusvaatteita.

Tuo taulu ei ole minun, mutta naamio on.

-Iida

Te taiteiliat

Koen tahatonta ylpeyttä ilmoittaa ihmisille olevani kuvataidelinjalainen. Rakastan sitä, millaisia mielikuvia ihmiset minusta saavat, ja mitä he odottavat minulta. Rakastan kävellä viileässä aamussa valkoiseen valtavaan taidepajaan, asettaa rotsini lattialle ja luonnostella kasassa muiden taiteilijoiden kanssa. Tuoda suttuinen maalausteline keskelle tilaa ja piirtää alastoman pohkeita paperille. Viimeksi olemme kylpeneet luovan piirtämisen kursseilla, sitä ennen piirsimme ainoastaan paljasta lihaa, ensi viikolla tahrimme toisemme öljyväreihin. Ajattelin, kun blogi kategorisoituu blogilistalla kohtaan taide, voin näyttää teille huimaavia maksimissaan viiden minuutin töitäni. Luovan piirtämisen opettaja on harmaantunut miespuolinen graafinen suunnittelija, joka kommentoi töitä muunmuassa "Ja mitä helvettiä sä oot tähän piirtänyt?" Minä pidän hänestä ja hän sanoo minua Iitskuksi.

-Iida

PS. Jonotin tänään irtokarkkihyllyille. Myivät viiden euron kilohintaan.

Ikkunalauta

Joskus haluan sinun lukiessasi kuuntelevan samoja lauluja, mitä minä kuuntelen kirjoittaessani.

Piirsin aamulla krokeja kaksikymmentä minuuttia ja lähdin pois. Kokosin tyynyistä linnan ja hautauduin torkkupeittoon. Katsoin silmien takana leijuvaa pölyä. Juoksin valintataloon haaremeissa ja parkatakissa, ostin suklaata ja kurkkupastilleja. Ulkona on harmaata ja rumaa, mutta jos katsoo ikkunasta aivan ylös, voi nähdä valon kuultavan paksun pilvikerroksen läpi, lintujen lentävän sitä kohti. Minä kuulun itseeni, leijailen, syleilen minua. Kuuntelemme kauniita lauluja mollissa ja itkemme onnellisuuttamme. Elän tässä sekunnissa, samalla haaveilen. Nämä laulut tekevät sen. Kuuntelen lisää näitä lauluja. Leveä ikkunalauta huoneessani inspiroi minut irti liitoksistani.

-Iida

Jotain mitä kirjoitin lauantaina

Tänään on hyvä päivä, vaikka eilen join pullon viiniä ja tanssin elektroa korkokengissä. Haluan mennä puistoihin kirjoittamaan, syyspuiden keskelle, ja katsella ihmisiä. Toisaalta tämä huone on täynnä hiekkaa ja hiuksia, ja aurinko peittyi juuri paksuun pilvilinnaan. Postikortit seinilläni putoilevat hiljalleen, kun teipit antavat periksi. Seinillänikin on syksy. Ikkunalautani on leveä, siihen mahtuu istumaan ja katselemaan puita ja penkkejä kadun reunalla. Puissa voi nähdä pareja satunnaisia kellastuneita lehtiä. Verhoni ovat hirvittävät, haalean mintun vihreät, mutta valo näyttää kauniilta niiden läpi.  Eilen poika flanellipaidassa ja nahkarepussa sai minut tuhlaamaan yhdeksän euroa kiinalaiseen. Nyt teen impulsiivisia tyhmyyksiä ja saan jännittää hetkestä toiseen.

-Iida

In Florence we laughed

-Iida

Elossa ja kovaa

Minä asun Lahdessa. Olen asunut jo melkein kaksi viikkoa. Rakastan kaikkea täällä, paitsi tuulisuutta. Ja köyhyyttä, omaani. Olen yksinäisyyden rakastaja, mutta olen jo juurtunut asuntolaan. Jos en saa unta, voin mennä yhteiseen huoneeseen kertomaan, etten saa unta. Kun haluan maata jonkun muun sängyssä, voin kävellä sukkasillani makaamaan naapurin sänkyyn. Kun haluan maata sohvalla, voin laittaa tennarit jalkaan ja juosta toiseen asuntolaan makaamaan sohvalla. Pelkään jo nyt, että vuosi menee liian nopeasti. Oikeasti, tämä on piirtelyä ja tsillaamista.

Ja ainiin, mulla on käytetty mäkki ja nopea netti.

-Iida

Kesäpäiviä saaristossa

Toisinaan on hyvä ottaa Emmi kainaloon ja ajaa Nauvoon. Siellä on papan mökki ja siellä on hyvä olla. Kaikinpuolin, joimmehan koko viikon viiniä, eikä päitämme kivistänyt. Rantakallioilla viihtyy yön korvallakin kolme tuntia, kunhan mukana on Italiasta saakka kannettua viiniä ja kunnolla pehmeitä juustoja. Kuulostaapa snobilta. Emmehän saa vaikutteita purjehduskenkien ja Tommy Hilfigerin neuleiden keskellä. Onneksi minulla on uusi sivusiili.

Sunnuntaina muutan paikkaan, jossa lieden alapuolella, yläpuolella, sivulla, tai edes ulkoseinien sisäpuolella ei ole uunia. Leivon viimeiset päiväni kotona antaumuksella aamusta (heti Rachael Ray Shown jälkeen) iltaan. Nyt leivinliinojen alla jäähtyvät siemensämpylät ja pähkinäpiparit.

-Iida