sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Elämäni masokistina

Rakastan lävistyksiä. Hirviän paljon.

Kaikenkaikkiaan minulla on ollut 10 lävistystä. Yhden niistä tein itse; korvalehteen nuppineulalla. Kyllästyin siihen nopeasti joten Häntä ei ole enää olemassa. Rustokorusta luovuin myös nopeasti ja muutamia viikkoja sitten päätin päästää kolme ylimmäistä reikää toisesta korvastani umpeen. Tällä hetkellä omistan siis kaksi tavallista lävistystä korvalehdissä, yhden "kaksinkertaisen" lävistyksen rustossa ja yhden huulessa.

Vajaa kaksi vuotta sitten omasin kamalan lävistyshimon ja korvien tavallinen rei'ittely sai riittää! Hipsin Lävistysliikkeeseen harrastamaan masokismia, tosin en tainnut siitä juurikaan nauttia, Miss Industrialin teko sattui erittäin paljon! Viikon päästä tekoprosessista Ms. I turposi järkyttävästi imusolmukkeiden lisäksi. Korvani oli oikeasti tuplasti oikeaa kokoaan isompi! Tätä ei kylläkään kestänyt kauaa ja nykyään I on hyvissä voinneissa.

No kolme kuukautta sitten oli pakko saada lievittää ja lisätä tuskaa; olin himoinnut Medusaa kaksi vuotta. Pohdin kyllä todella kauan, ottaako vai eikö ottaa. Vanhukset loivat uhkakuvia työttömästä ja tulehtuneesta lävärinaamasta. (Zum Glück) talsin taasen samaiseen lävistysliikkeeseen ja kirpaisi taasen. Lisäksi kuukauden ajan esiinnyin vaihtelevasti botoxi-huulena. Kuitenkin sen prosessin kesti sillä siitä seurasi rakkain Mister Medusa. Häntä ihanampaa ei löydy.

Tällä hetkellä ei ole tarvetta saada uutta tavaraa nahkaan; laskelmieni mukaan olen yhteensä tuhlannut kaikkeen lävistystouhuun lähemmäs 200 euroa...



 Miss Industrial tuoreena

Rva Venytys ja kadonneen korun arvoitus

Mister Medusa tuoreena

 Parempi kuva korvapaketista

- Iida

2 kommenttia:

  1. sattuuko tuommoinen medusan otto tuohon kuoppaan ylähuuleen?/:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sattui. Olen tosin kuullut urbaanilegendoja niistä, jotka eivät koe minkään valtakunnan tuskaa lävistyksistä. Mutta itselläni sattui niin perkeleesti. En ole kylläkään katunut hetkeäkään, joten kehotan miettimään enemmän sitä lopputulosta kuin tekovaihetta.

      Poista