perjantai 25. toukokuuta 2012

Minervalle

Kuningas meni ihan sekaisin haasteesta, kiitos siitä! Teen parhaani. (Varoitus: kuvien satunnaisuutta)

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvänmielenasiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle."

 1. Riippakoivut
Riippakoivujen kauneus on niin vilpitöntä ja esteetöntä. Viimekesänä makasin nurmikolla riippakoivun alla ja tuijotin tuntikausia sitä, miten tuulessa huojuvat lehdet sädehtivät. Lopulta otin siitä videokuvaa. Weeping willows, eli itkevät pajun (aka Pocahontas-puut) kuuluvat samaan kategoriaan.



2. Ihmisten ilahduttaminen
Kerroinhan siitä, että rakastan joulussa lahjojen antamista? Haluan keksiä perin persoonallisia lahjoja, sellaisia että vastaanottajat eivät heitä niitä ikinä pois. Leivon myös suureksi osaksi sen takia, että ihmiset ovat niin pohjattoman ilahtuneita kun raijaan muffineja ja kakkuja karkeloihin ja kemuihin. Myyjille kiekaisen hyvät päivänjatkot. Joskus ostan kavereille perjantailahjaksi tikkareita.



3. Aurinkosade
Sade näyttää ja tuntuu ihanammalta kun aurinko paistaa. Aurinkosateella en ole koskaan sisällä. Toki rakastan kaikkia kesäsateita, mutta tämä tuntuu jo teoriassa mahdottomalta. Niinä hetkinä sateessa tanssiminen on taianomaista ja mukanaan vievää.



4. Runokirjat
Vaikkei oman maun valtaajiksi tunnistautuisikaan, olen onnellinen kävellessäni kirjastosta kotiin kassi käynnä runokirjoja. Ne tekevät olon höyhenenkevyeksi ja aiheuttavat mieliteon kirjoittaa. Ja onhan se hauskaa ajatella olevansa runotyttö päärynätee nenän alla.



5. Ruohon leikkaaminen
Oikeastaan tykkään villistä nurmikosta, mutta se tuoksu on niin huumaava. Itkin melkein onnesta kevään ensimmäisten ruohonleikkuiden jälkeen. Ihanaa on myös se, että isä leikkaa nurmikon niin, että jättää sinne tänne voikukkasaarekkeita. Rikkaruoho tai ei- me boikotoimme voikukanvihaajia vastaan.



6. Sattumat
..jäätelöissä, mufareissa, kakuissa... Ne isot köntät, joita harvemmin tapaa suomalaisessa jälkiruoka- tai leivonnaiskulttuurissa. Esimerkkinä Ben&Jerry's. Ottakaa ihmiset mallia! Kaikesta tulee parempaa kun extraa ei turhia säästellä. Minun muffineja rakastetaan muunmuassa sen takia, että myönnän jenkkien vain osaavan.


7. Viljapellot
Olen usein hyvämielinen, asun peltojen keskellä. Tämä rakkaus tulee kenties YO-kuviini, täydellistä kuvausrekvisiittaa. Kai se maalaisidylli on vaan niin ihanaa. Miettikää nyt: hiekkatie, heinästä valtoimet ojanpielet, koiranputket ja kissankellot. Mahdollisesti myös auringonlasku.


8. Syömäpuikot
En ymmärrä niitä, jotka syövät aasialaista ruokaa haarukalla. Syömäpuikot ovat puoliruokaa ja näiden aterimien taitavaa käyttöä on hassun hauskaa mahtailla kanssasyömäreille. Olen muuten kerran käynyt kiinalaisessa, jossa ei ollut chopsticksejä. Tuntui kuin maksaisin turhasta. Berliinissä koin onnen, kun sain nuudelini take away-laatikkoon, joita näkee Sinkkiksissä ja Frendeissä. Karvisessa.


9. Koop


10. Paljainvarpainpyöräily
Saattaa sattua hivenen jalkapohjiin, mutta terästää verenkiertoa ja saa tuntemaan olonsa vapaammaksi. Lisäksi pikkukylissä ihmiset järkyttyvät näin shokeeraavista asioista ja pyörittelevät silmiään. Pyörälenkin voi päättää pyrähdykseen ruokakauppaan, joka viilentää jalkapohjia mukavasti ja aiheuttaa hengenahdistuksia tiukkamielisille vielä hieman lisää.


Käskyjen mukaan vahinko kiertämään niille, joilta haluaisin kuulla tämän:
Miialle
Annikalle
Sateenkaarikeväälle
Torstaille
Olen paha, kierrätän vain neljälle. Pahapaha.


-Iida

perjantai 18. toukokuuta 2012

Sade

Sateen ääni on niin yksinäinen ääni, sanoi Jarkko Laine, mutta minä en. Viimepäivät ovat olleet ainoastaan sadetta, ja minä olen ollut onnellinen, sateen takia. Tämä kaatosade kuulostaa lohdulliselta, se kuulostaa kesältä. Ja se kohina tulee ruohosta ja lehdistä, lisää pigmenttiä. Menen seisomaan kaatosateeseen ja imen elämää. Ja kun sade taukoaa, lähden ulos haistelemaan ilmaa ja nurmikkoa. Paluumatkalla pisaroita tippuu taas nenälleni. Milloin astun vuoden ensimmäiseen aurinkosateeseen?


Näettekö auringonlaskun koivuissa?


-Iida

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Olisinpa pilvessä joka päivä

Ette ehkä uskoisi, että tämän blogin kirjoittaja kirjoitti äidinkielen YO-kirjoituksista Eximian. No, totta se on, sanoi kanslistikin juostessani hänen toimistossaan seinästä seinään. Yllättävää lisäksi on, että tämän blogin kirjoittaja sai eilen postilaatikkoonsa kirjeen Lapin Yliopistolta, jossa he toivottivat minut tervetulleeksi valintakokeisiin Rovaniemelle.

Kaikesta tästä inspiroituneena istun nyt edessänne päälläni Minna Parikat, punainen mekko ja ylioppilaslakki, sekä suussani nakki (siis Magnum. Joka on jäätelö. Toisinaan antaudun riimien valtaan.).



Naiselle, joka on tottunut lähinnä vain epäonnistumaan, tämä on hyvin humalluttava tunne.

-Iida

torstai 10. toukokuuta 2012

Postilaatikolla haistan kesän

Niin, se piknik muutaman tuhannen asukkaan kylässä. Sää sallii meidän olla sisätiloissa, suuresta ikkunastahan me näemme ulos. Lakkiaispäivän raivokasta odottamista, tietäisittepä vaan. Mekko teetetään, kerrankin saan vaatteen, joka sopii minuun, ei pelkästään minulle. Se on musta, sydänkaula-aukkoinen, halter-neckinen, runsashelmainen ja tavoittelemme sillä kultaista 50-lukua. Saumasukkahousuja, Minna Parikoita ja hiuksia myöten. Uskallan paljastaa paksut käsivarteni ja tatuointi näyttää siinä tosi hyvältä. Odotan kai lakkiaisia, koska mielikuvissani näytän silloin kauniilta ja onnelliselta, en laihalta, mutta kauniilta ja onnelliselta. Siksi testileivoin YO-muffineja.

Joka päivä kello 12 juoksen postilaatikolle etsimään kutsuja valintakokeisiin. En ole löytänyt vielä ainuttakaan. Mutta hei, kaulassani on sisäkumiperhonen!





-Iida

tiistai 8. toukokuuta 2012

Varattu vasen nimetön

Parikoiden korkkaus ja puolijuoksua Porin kylillä. Kulttuurikulma tarjoaa musiikkia jopa opiskelijoiden budjeteille. S-omistajuuden kautta. Se kannattaa. Emmi keksi jostain tämän kulman, ja etenkin sen, että siellä voi nähdä Evan ja Manun. Apertiiviksi migreeni, pääruoaksi viiniä ja laulua, jälkiruoaksi mäkkiläskien autoluukku. Suolana oli viesti, jonka sain keikalla, joka sai tämän naisen vollaamaan hillittömästi kaikkien katseiden alla. Ikisinkku siskoni menee naimisiin. En kai ole koskaan ollut pohjattoman onnellinen jonkun toisen puolesta.


Olen tätä duoa teille popittanut ennenkin. Muistin virkistykseksi.




-Iida

maanantai 7. toukokuuta 2012

Tähtäimessä Parikka

Näennäinen passivoituminen - oikea kiire.

Vappuni oli paras sitten vuoden 2009. Tämä junamatkani taisi olla ensimmäinen yksinäinen? Tosin nautin siitä kovasti. On ihanaa seurata kylmien ja autioiden asemien vaihtumista hiljalleen elävimpiin. Lähdin siis Helsinkiin. Siskoni järjesti gradunpalautus-bileet (meillä on ikäeroa 10 vuotta). Vuosi vuodelta osaan seurustella 80-luvulla syntyneiden kanssa sujuvammin ja sujuvammin.

Ai niin, tämä oli myös ensimmäinen vappuni kaupungissa. Vappupiknik Ullanlinnassa on toki erilainen kuin jäljitelmäni ystäväpiirin seurassa kylässä, jossa asuu 4600 henkeä. Ensivuonna minäkin saan rymytä kaupungilla sellaisen vappuhatun kanssa. Siis ylioppilaslakin. Macaron-keksini nautittiin lusikalla ja shamppakaljalla.


Ai niin, ostin Minna Parikat.


-Iida (kengät jalassa)