Ja maailmasta parempi paikka

60 asiaa jota rakastan

1. sitä jännitystä leffateatterissa ennen leffan alkua
2. sitä tunnetta kun leffateatterissa valot himmenevät
3. kirkkaanpunaista huulipunaa
4. kirkkaanpunaista kynsilakkaa
5. muffinien ja kakkujen koristelua
6. sormuksia
7. piknikkejä (mieluiten tuntemattomien takapihalla)
8. voimauttavia valokuvia
9. saippuakuplia
10. vastaleikatun nurmen tuoksua
11. märän mullan tuoksua
12. aurinkosadetta
13. muusikoiden keskustelua
14. irtoteetä
15. jäätelön syömistä ruokalusikalla
16. jäätelön syömistä aamiaiseksi
17. pieniä, nahkaisia olkalaukkuja
18. vuohenjuustoa, eritoten vuohenjuustoa
19. Simpsoneita
20. idyllisyyttä
21. heinäkuun ojanpientareita
22. ranskalaisia elokuvia (en ole vielä nähnyt ainuttakaan huonoa)
23. Helsinkiä
24. sponttaaniutta
25. luovuutta
26. kevään ensimmäistä Jopo-ajelua. Tai oikeastaan jokaista
27. eriparipetivaatteiden yhdistelemistä
28. äidinkielen tunteja
29. rakkaimpia ystäviä
30. Disney Chanelia
31. poikaystäväni äidin tavaroita, joita on ripoteltu ympäri taloa
32. katumuotia
33. Hellooks:a
34.omenoita
35. kuorimaveitsiä
36. jauhopaakkuja kiisselissä
37. Frasieria, Nigelia, endeed
38. jälleennäkemisiä
39. kirjamessuja
40. filosofian ja äidinkielen esseiden kirjoittamista
41. Hayo Miyazakin elokuvia
42. moniviljasämpylöitä
43. suurkaupunkeja
44. maalaiskyliä
45. eksymistä (silloin kun ei ole niin väliä)
46. Euroviisuja
47. kakun palasien leikkaamista sieltä täältä
48. sanoinko jo Helsinkiä?
49. Snöreä
50. aurinkoa + nurmikkoa + jazzia
51. Amppari-mehujäätä
52. Ratulaa
53. askartelua
54. kuntoalia ilman populaa
55. tuuletettujen petivaatteiden tuoksua
56. jaaritella pikkuveljeni kanssa niitä näitä
57. biisejä, jotka salpaavat hengen
58. persoonallisuutta
59. Ray Banin aurinkolaseja
60. vaahtokarkkien paahtamista kynttilän liekissä.

-Iida

Ampiainen ja sininen taivas

Aurinko paistaa. Koko täydellisen päivän. Perhosia. Kukkasia. Ruohoa. Taivasta. Ampiaisia.
Huusin love the world kun lämmin tuuli puhalsi kasvoille. Ilman takkia.


Olen viettänyt tänään laatuaikaa itseni seurassa. Heräsimme valokylpyyn ja lintujen lauluun ja halasimme maailmaa. Olen hemmotellut itseäni koko viikon ilman parempaa syytä; syönyt litran jäätelöä kinuskikastikkeella, ostanut Halvan lakritsaa sekä Trendin. Käynyt lämpimillä kävelyretkillä. Söimme ensimmäisen tämän vuoden ulkoAmpiaisemme. Löysimme takapihalta kukkasia ja halailimme taas maailmaa.

Televisio esittää jo monennennen kerran elokuvan Huippunäkymät. Lähes turhaa soopaa, jonka jaksan katsoa kerta toisensa jälkeen. Enkä voi välttää sitä tänäänkään.

Tänään teen tunnelman helpoksi kuvilla ja musiikilla. Jamie Cullum on lahja.

Ampiainen ja sininen taivas



-Iida

Toppatakkinen tyttö

Kaupassa näin pienen naisen. Sillä oli lyhyt, punaiseksi värjätty juurikasvuinen tukka ponnarilla. Sillä oli rumat aurinkolasit, sellaiset 90-luvulta "vauhdikkaan" malliset, jotka päässään idiootit luulevat näyttävänsä viileältä. Sillä oli punainen liian iso takki ja punaiset liekkilenkkarit. Se oli ehkä 30-vuotias. Sen pienuutta ei voi liikaa korostaa. Ensin se pyyhälsi ohitseni kuin SALAMA ostoskärryjen kanssa. Lähes juoksi. Nopeuskävelyä se oli. Pelästyin pyyhällystä. Seuraavaksi näin sen leipäosastolla. Se katsoi kutakin leipäpussia hetken aikaa ja viskasi sen kärryyn. Aina uudestaan tarkkaili kutakin leipämerkkiä. Kun kävelin sen kärryjen ohi, katsoin, ettei ainutkaan leipäpussi ollut samanlainen. Ja pusseja oli ainakin kymmenen. Kärryt olivat aivan täynnä, muutakin kuin leipää. Se nainen oli niin pieni. Häiritsi kun en taustoja tiennyt. Tulin tähän tulokseen:

Nainen haluaa näyttää kiireiseltä, tietoiselta ja tärkeältä perheenäidiltä. Tosiasiassa sillä ei ole töitä, ei kiirettä, ei perhettä. Tai ehkä se asuu äitinsä kanssa. Elääkseen hetken unelmissaan nainen menee ostoskärryillään kauppaan ja täyttää kärrynsä vertaillen tarkoin harkituilla elintarvikkeilla. Kiireessä hän lähes juoksee ympäri kauppaa, sillä lapset odottavat autossa. Täytettyään kärrynsä ääriään myöten, hän: vaihtoehto 1: menee kassalle, latoaa ostoksensa hihnalle ja antaa kassatädin laskuttaa kaikki tavarat. Kun työ on valmis, hän kertoo kassatädille, ettei hänellä ole rahaa ja lähtee pois. Vaihtoehto 2: jättää kärrynsä täpötäysinä jonnekin kaupan nurkkaan ja ravaa pienin mutta nopein askelin ulos kaupasta.


Tein viimeviikonloppuna maailman mahtavimpia mufareita:

2          munaa
1½ dl   sokeria
50g      sulatettua margariinia
1dl       maitoa
2tl        leivinjauhetta
2tl        vaniliinisokeria
3dl       vehjäjauhoja
2 kpl sellaista m&m's minipussia

koristeluun:
levy valkosuklaata
vadelmia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita sulatettu margariini ja maito keskenään. Ja sitten sekoitat nämä kaksi seosta keskenään. Mukaan loput kuiva-aineet. Kaada mufarivuokiin. Mieluiten amerikanmufarivuokiin tai tavallisia mufarivuokia mufaripeltiin; tulee kauniimpia leivonnaisia. Taikinaa ehdottomasti yli puolenvälin! Sitten tiputtele noin viisi m&m's-karkkia kuhunkin vuokaan. Paistuessa karkin painuvat kivasti pohjalle. Paista noin 15 min. 200 C
Kun mufarit ovat paistuneet ja jäähtyneet, sulata suklaa mikrossa, kattilassa tai vesihauteessa. Jos käytät mikroa, sulata aina 10 sekuntia kerrallaan ja sekoita. Palaa muuten helposti. Lusikoi aimoannos suklaata mufareiden päälle ja suklaan päälle vadelmia yms. koristeita. Itse käytin sokerikakkukoristeita ja raastoin vielä hippasen valkosuklaata päälle. Hyydytä jääkaapissa. Omnom.

Muffinipelti hukassa

-Iida

Yksinäisyydestä, allitteraatiosta ja kirjastosedästä

Jos mietit, jaksaisiko sitä lukea vai eikö, mieti, miten paljon erilaisten tekstien lukeminen yleissivistää ja kehittää kielitaitoasi.

Tänään alkoi äidinkieli! Viimekurssista on aikaa. Viimevuoden puolella viimeksi. Tykkään kamalasti äidinkielestä. Peruskoulussa tykkäsin äidinkielestä, koska rakastin aineiden ja tarinoiden kirjoittamista. Pelkäsin lukiota, jossa kirjoitetaan vain asiatekstejä. Rakkaus mihinkään ole muuttunut. Tykkään äidinkielestä nykyään ehkä aikaisempaa enemmän. On vain niin ihanaa lukea kirjoja ja heittää syvällisiä analyysejä elämän tarkoituksista. Ja opetella hienoja sanoja - kuten allitteraatio. Ja käyttää sitä päivittäisessä kielessä.

Uusi kurssi uusi kirja. Pääsin siis kirjastoseikkailulle. Kurssilukemista etsiessäni löysin Irja Kilpeläisen kirjan Ajatuksia yksinäisyydestä. Yksinkertaista tekstiä ja luettavaa ja silti herättää niin paljon ajatuksia. Mietihän sanaa yksinäisyys. Negatiivinen ja surullinen sana. Melko hassua. Mitä vikaa yksinäisyydessä on? Eihän tietenkään ole terveellistä erakoitua ja hautoa murheitaan, mutta miksi yksinäisyyttä karsastetaan? Sosiaalisuutta arvostetaan. Onko yksinäinen epäsosiaalinen? Ja ovatko yksinäisyydestä nauttivat tyypit outoja?

Aloin pohtia että ai kamala, miten yksinäisyyttä nyky-yhteiskunnassa vältellään kaikin keinoin. Tosiasiassa tuo välttely on varmaankin ennen vanhaan ollut paljon pahempaa. Kun perhe on ollut kaikki kaikessa ja aina läsnä. Tänään rohkeimmat saattavat asua yksin jo opiskellessaan. Toisaalta, yksinäisyys on helppo välttää; vanhemmat voivat pelätä ja olla jättämättä rakasta lasta ainuaksikaan yöksi yksin kotiin. Kun aloitetaan opiskelu, on halvempaa asua kämppiksen kanssa. Sitten saatamme muuttaa seurustelukumppanin kanssa yhteen, parhaassa tapauksessa menemme pian naimisiin tai muuta vastaavaa vakiinnuttavaa. Teemme lapsia. Elämme vanhoiksi. Elämä on lyhyt. Yhteisöllinen.

Olen AINA, aivan aina ajatellut olevani seuraa ja yhteisöjä rakastava sosiaalinen laumaeläin. Tänään tien itselleni ruokaa, vaikka jääkaapissa oli broilerkiusausta. Tykkään tehdä itselleni ruokaa, en muille. Vältän ruoan valmistamista jos joutuisin tekemään sitä muillekin. Koko ruoan valmistuksen ajan toivoin ettei kukaan tulisi kotiin, jotten joutuisi lisäämään spagettia. Sitten päässäni napsahti. Onko tämä merkki siitä, että pidän yksinäisyydestä? Voin toki olla itsekäskin. Mutta sitten lukiessani Facebook-päivityksiä viikonlopulta, huomasin kauhistelevani ihmisiä, jotka itkevät profiileissaan "lauantai-iltakotonakuolentänneauttakaa". Rakastan olla lauantaina koko päivän omissa oloissani, täysin omassa tahdissani. Voin käydä lenkillä, leipoa, lukea, katsoa piirrettyjä, askarrella, mitä mieleni tekee. Ilman että muiden päähänpinttymät aikatauluttavat ohjelmani.

Irja kirjoitti: "Minä olen paljon yksin, mutta hyvin harvoin tunnen itseni yksinäiseksi."
Niinpä. Jos joskus tunnen itseni yksinäiseksi, olen seurassa, en yksin. En tunne itseäni osaksi sitä seuraa. Sen sijaan yksin ollessani tunnen itseni osaksi itseäni. Olen yksin, mutten yksinäinen.

-Iida

PS. Kävin kirjastoseikkailulla naapurikunnassa, jonka lainaamossa en ole käynyt vuosiin. Tiskillä odotti uusi naama - kirjastoSETÄ. Olen ehkä kerran aikaisemmin nähnyt miehen olevan osana kirjaston henkilökuntaa. Setä ei näyttänyt osalta kirjastoa. Hieman pullea kalju college-housuissa ja harmaassa college-paidassa. Setä oli mielettömän mukava ja ystävällinen. Päätin mielessäni että setä oli paikkakunnan vankilasta päässyt yhdyskuntapalveluun kirjastoon. Vankilasetä on päättänyt parantaa elämäntapansa ja on innoissaan tehdessään kunnon työtä ja päättää tehdä kaikkensa kirjaston asiakkaiden eteen. Hymyilin sedälle oikein leveästi.

Olisi surullista unohtaa, miltä pärstä näyttää

Yllätyslelusuunnittelijoilla on varmasti hauskaa. Kinder.

I do believe in fairies

Poden henkistä pahoinvointia. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, sillä viimepostauksen ajankohta lähentelee jo sataa vuotta taaksepäin. Nyt on pakko kirjoittaa, vaikkei oikeastaan ole mitään sanottavaa.

Viimeviikonloppuna osallistuin taas ja kerran syntymäpäiväjuhlille, teemana tällä kertaa pissis. Oli oikea riemuvoitto kun kuulin teeman, vielä riemukkaampaa oli saapua juhlapaikalle! Ovella vastassa oli aina ah, niin kunnioitettavia ystäviä, jotka olivat nyt menettäneet kaiken arvokkuutensa pukeutumalla toppeihin, legginseihin sekä tissivöihin. Tätä kaikkea kruunasi järkyttävä teknomusiikki, vittu-lausahdukset sekä tajuton määrä siideriä ja Breezeriä. Jotenkuten selvisin seuraavaan aamuun saakka, joskin henkinen hyvinvointini saattoi järkkyä.

Huomenna onkin sitten taas uudet Täysikäs-juhlat, tosin hieman mielekkäämmät kuin viimeiset. Aiheena tällä kertaa keijut. <3 Huom! Tiara pakollinen! Vaatekaappiani penkoessani en löytänyt kylläkään potentiaalisia asuehdokkaita, joten huomenna olen urbaanikeiju. Jos sellaisia ei ole ennen ollut niin nyt kyllä on. Ajattelin kuitenkin jollain tapaa päästää sisäisen keijuni valloilleen, joten kävin kaupassa ostamassa ihania muffini-tarvikkeita (sekä olutta). Meiden saa tappaa, jos en ota/laita kuvia tulevista upeista mufareista.

En omaa tällä hetkellä laisinkaan perjantai-fiilistä. Oloni on lauantai. Koko viikko on ollut vain omituista seilailua. Tunnetaan myöskin nimellä koeviikko. Tein kokonaiset neljä koetta. Palkitsin uurastukseni rakkaiden ystävieni kanssa höntsimismatkalla Ikeaan sekä Caribialle (kyllä, Turun sellaiselle). Rakastan Ikeaa. Ostin hillittömän kokoisia ökylaseja 50 snt/kpl, leijonalakanat 9,95e, kukkaruukun 2,5e, VIHERkasvin 1e, sekä lasten minileikkimuovilaseja, tässä tapauksessa prinsessasnapsilaseja 4,95 e. Ehkä saan jopa jonain päivänä kuvia näistä. Oli muuten hippasen jännää ajaa järkyttävässä tuulessa ja pimeässä räntäsateessa kun pyyhkimet eivät toimi kunnolla.

Ehkä lopetan tämän toimettomuuden huipentumisen jotta joku jaksaisi joskus tämän lukeakin.

Urbaanikeiju

-Iida