Eilen niin moni hyvä blogi oli julkaissut kirjoituksia, että minäkin halusin. Olen raukea ja harmoniassa. Venyttely ei satu, silmät ovat uniset. Maalasin öljyväreillä ja menin uimaan. Aamuisin laitan Youtubeen celtic music ja koulun jälkeen kylmää peliä. Tiistaina istuin maalin tarhaamassa ruutupaidassa räkälässä, josta sai keitettyjä kananmunia viidelläkymmenellä sentillä. Minulla oli niin kivaa, että soitin pianoa ja melkein itkin, kun uusi ystävä kertoi minulle ongelmistaan silmät kyynelissä. Se oli hyvä asia. Itkin myös kun näin Puhdistuksen elokuvakankaalla. Ja kun kuuntelin Parachutesia. Huomenna maalaan ihanimmassa paikassa yömyöhään ja lauantaina herään hakemaan Emmin juna-asemalta. Sen kunniaksi annan itselleni luvan ostaa alusvaatteita.
Tuo taulu ei ole minun, mutta naamio on.
-Iida
torstai 27. syyskuuta 2012
perjantai 21. syyskuuta 2012
Te taiteiliat
Koen tahatonta ylpeyttä ilmoittaa ihmisille olevani kuvataidelinjalainen. Rakastan sitä, millaisia mielikuvia ihmiset minusta saavat, ja mitä he odottavat minulta. Rakastan kävellä viileässä aamussa valkoiseen valtavaan taidepajaan, asettaa rotsini lattialle ja luonnostella kasassa muiden taiteilijoiden kanssa. Tuoda suttuinen maalausteline keskelle tilaa ja piirtää alastoman pohkeita paperille. Viimeksi olemme kylpeneet luovan piirtämisen kursseilla, sitä ennen piirsimme ainoastaan paljasta lihaa, ensi viikolla tahrimme toisemme öljyväreihin. Ajattelin, kun blogi kategorisoituu blogilistalla kohtaan taide, voin näyttää teille huimaavia maksimissaan viiden minuutin töitäni. Luovan piirtämisen opettaja on harmaantunut miespuolinen graafinen suunnittelija, joka kommentoi töitä muunmuassa "Ja mitä helvettiä sä oot tähän piirtänyt?" Minä pidän hänestä ja hän sanoo minua Iitskuksi.
-Iida
PS. Jonotin tänään irtokarkkihyllyille. Myivät viiden euron kilohintaan.
-Iida
PS. Jonotin tänään irtokarkkihyllyille. Myivät viiden euron kilohintaan.
maanantai 17. syyskuuta 2012
Ikkunalauta
Joskus haluan sinun lukiessasi kuuntelevan samoja lauluja, mitä minä kuuntelen kirjoittaessani.
Piirsin aamulla krokeja kaksikymmentä minuuttia ja lähdin pois. Kokosin tyynyistä linnan ja hautauduin torkkupeittoon. Katsoin silmien takana leijuvaa pölyä. Juoksin valintataloon haaremeissa ja parkatakissa, ostin suklaata ja kurkkupastilleja. Ulkona on harmaata ja rumaa, mutta jos katsoo ikkunasta aivan ylös, voi nähdä valon kuultavan paksun pilvikerroksen läpi, lintujen lentävän sitä kohti. Minä kuulun itseeni, leijailen, syleilen minua. Kuuntelemme kauniita lauluja mollissa ja itkemme onnellisuuttamme. Elän tässä sekunnissa, samalla haaveilen. Nämä laulut tekevät sen. Kuuntelen lisää näitä lauluja. Leveä ikkunalauta huoneessani inspiroi minut irti liitoksistani.
-Iida
Piirsin aamulla krokeja kaksikymmentä minuuttia ja lähdin pois. Kokosin tyynyistä linnan ja hautauduin torkkupeittoon. Katsoin silmien takana leijuvaa pölyä. Juoksin valintataloon haaremeissa ja parkatakissa, ostin suklaata ja kurkkupastilleja. Ulkona on harmaata ja rumaa, mutta jos katsoo ikkunasta aivan ylös, voi nähdä valon kuultavan paksun pilvikerroksen läpi, lintujen lentävän sitä kohti. Minä kuulun itseeni, leijailen, syleilen minua. Kuuntelemme kauniita lauluja mollissa ja itkemme onnellisuuttamme. Elän tässä sekunnissa, samalla haaveilen. Nämä laulut tekevät sen. Kuuntelen lisää näitä lauluja. Leveä ikkunalauta huoneessani inspiroi minut irti liitoksistani.
-Iida
torstai 13. syyskuuta 2012
Jotain mitä kirjoitin lauantaina
Tänään on hyvä päivä, vaikka eilen join pullon viiniä ja
tanssin elektroa korkokengissä. Haluan mennä puistoihin kirjoittamaan,
syyspuiden keskelle, ja katsella ihmisiä. Toisaalta tämä huone on täynnä
hiekkaa ja hiuksia, ja aurinko peittyi juuri paksuun pilvilinnaan. Postikortit
seinilläni putoilevat hiljalleen, kun teipit antavat periksi. Seinillänikin on
syksy. Ikkunalautani on leveä, siihen mahtuu istumaan ja katselemaan puita ja
penkkejä kadun reunalla. Puissa voi nähdä pareja satunnaisia kellastuneita lehtiä.
Verhoni ovat hirvittävät, haalean mintun vihreät, mutta valo näyttää kauniilta
niiden läpi. Eilen
poika flanellipaidassa ja nahkarepussa sai minut tuhlaamaan yhdeksän euroa
kiinalaiseen. Nyt teen impulsiivisia tyhmyyksiä ja saan jännittää hetkestä toiseen.
-Iida
-Iida
lauantai 8. syyskuuta 2012
torstai 6. syyskuuta 2012
Elossa ja kovaa
Minä asun Lahdessa. Olen asunut jo melkein kaksi viikkoa. Rakastan kaikkea täällä, paitsi tuulisuutta. Ja köyhyyttä, omaani. Olen yksinäisyyden rakastaja, mutta olen jo juurtunut asuntolaan. Jos en saa unta, voin mennä yhteiseen huoneeseen kertomaan, etten saa unta. Kun haluan maata jonkun muun sängyssä, voin kävellä sukkasillani makaamaan naapurin sänkyyn. Kun haluan maata sohvalla, voin laittaa tennarit jalkaan ja juosta toiseen asuntolaan makaamaan sohvalla. Pelkään jo nyt, että vuosi menee liian nopeasti. Oikeasti, tämä on piirtelyä ja tsillaamista.
Ja ainiin, mulla on käytetty mäkki ja nopea netti.
-Iida
Ja ainiin, mulla on käytetty mäkki ja nopea netti.
-Iida
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)