Piirsin aamulla krokeja kaksikymmentä minuuttia ja lähdin pois. Kokosin tyynyistä linnan ja hautauduin torkkupeittoon. Katsoin silmien takana leijuvaa pölyä. Juoksin valintataloon haaremeissa ja parkatakissa, ostin suklaata ja kurkkupastilleja. Ulkona on harmaata ja rumaa, mutta jos katsoo ikkunasta aivan ylös, voi nähdä valon kuultavan paksun pilvikerroksen läpi, lintujen lentävän sitä kohti. Minä kuulun itseeni, leijailen, syleilen minua. Kuuntelemme kauniita lauluja mollissa ja itkemme onnellisuuttamme. Elän tässä sekunnissa, samalla haaveilen. Nämä laulut tekevät sen. Kuuntelen lisää näitä lauluja. Leveä ikkunalauta huoneessani inspiroi minut irti liitoksistani.
-Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti