torstai 12. heinäkuuta 2012

Koira nimeltä Mussolini

Sillä oli vauvakutsut ja se pureskeli vieraita. Sen annettiin kusta matolle ja sitten sitä kehuttiin. Ettei vaan sille jää traumoja. Räjähtääkö koirat jos ne ei tee tarpeitaan? Oli se silti suloinen. Sen kunniaksi tein muffineja reseptillä, jota en löytänyt en mistään. Porkkanasuklaajukurtti. Ja ostin sille sydämen muotoisia koiran tikkareita. Ai niin, sain kunnian olla sen kummitäti. Yksi ystävä oli kateellinen, sillä koiran vanhemmat olivat päättäneet antaa kummin kunnian vain kahdelle. Emmi oli toinen. Emme taineet edes pyytää? Ja jos pyysimme niin teimme sen humalassa!

Ette kuule minusta ainakaan kymmeneen päivään. Sanotaan kahteen viikkoon. Tiistaina ajoin kymmeniä kilometrejä ostamaan InterRail-passia. Kyllä vain! Minä, Emmi, Roosa (Mussolinin äiti) ja Laura (se kateellinen ystävä) lennämme lauantai-aamuna Pariisiin, sieltä junalla Italian Firenzeen ja sieltä Roomaan. Ostin elämäni lyhimmät shortsit Etelä-Euroopan helteitä varten, enkä todennäköisesti tule käyttämään niitä koskaan palattuani Suomeen. Reidet ovat minulle ongelma.





-Iida

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Jumalan siunausta Rovaniemellä

Niin silloin taannoin olin Rovaniemellä. Kerroinko siitä mitään? Nyt voisin avata. Kovan luokan nettipenkomisen jälkeen löysin paikan nimeltä Guesthouse Borealis. Sain sinne tuntemattoman huonekaverin, joka osoittautui perin hauskaksi. Luulimme Rovaniemen keskustan takana olevaa aluetta Rovaniemen keskustaksi ja käännyimme takaisin, koska hyttysen puremat kutisivat ja koska halusin tehdä lanttulankkuja. Seuraavana päivänä uskalsimme kauemmas ja jouduimme toteamaan keskustaksi luulemamme alueen keskustan takana olevaksi alueeksi. Oikea keskusta oli suloinen ja sympaattinen. Pultsaritkin olivat hohtoisampia kuin Satakunnassa. Puvut ja lappalaislakit päässä, jumalan siunausta perään huutaen. Kirkkaassa pimeässä, melkein yöttömässä yössä joimme siideriä betoniparvekkeella maaten. Ajantajuni meni sekaisin ja aamulla herätessäni olin virkeä.





-Iida

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Katsokaa toki minua

Annikki photoshoottasi minua ja minä häntä.
Iltani ovat olleet viinin ja gintonicin, liikkumattomuuden ja ajattelemattomuuden täyteisiä. Mutta ei se mitään. Nyt on heinäkuu ja vuoden kiertoni parhaat päiväni ovat pian taas ohi. Mutta kahden viikon kuluttua reppureissaan junalla Pariisissa, Firenzessä, Roomassa. Ja tuntuu kuin kaikki vastuu olisi minulla. Olisin kai voinut olla ennakkoviisas jo alakoulun toisella luokalla ja säästää organisoijan leiman jonkun muun otsaan.



-Iida