Sillä oli vauvakutsut ja se pureskeli vieraita. Sen annettiin kusta matolle ja sitten sitä kehuttiin. Ettei vaan sille jää traumoja. Räjähtääkö koirat jos ne ei tee tarpeitaan? Oli se silti suloinen. Sen kunniaksi tein muffineja reseptillä, jota en löytänyt en mistään. Porkkanasuklaajukurtti. Ja ostin sille sydämen muotoisia koiran tikkareita. Ai niin, sain kunnian olla sen kummitäti. Yksi ystävä oli kateellinen, sillä koiran vanhemmat olivat päättäneet antaa kummin kunnian vain kahdelle. Emmi oli toinen. Emme taineet edes pyytää? Ja jos pyysimme niin teimme sen humalassa!
Ette kuule minusta ainakaan kymmeneen päivään. Sanotaan kahteen viikkoon. Tiistaina ajoin kymmeniä kilometrejä ostamaan InterRail-passia. Kyllä vain! Minä, Emmi, Roosa (Mussolinin äiti) ja Laura (se kateellinen ystävä) lennämme lauantai-aamuna Pariisiin, sieltä junalla Italian Firenzeen ja sieltä Roomaan. Ostin elämäni lyhimmät shortsit Etelä-Euroopan helteitä varten, enkä todennäköisesti tule käyttämään niitä koskaan palattuani Suomeen. Reidet ovat minulle ongelma.
-Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti