Voi minua raukkaparkaa

Näin aluksi esitän anteeksipyyntöni poissaolooni. Puolustukseksi kerron että kaksi vuotta kestänyt seurustelusuhteeni päättyi viikko sitten, joten olen lähinnä maannut pahnoilla ja katsonut televiissiota. Eikä siitä sitten sen enempää, jotten erehdy rypemään itsesäälissä.

Tänään sain potkaistua itseäni perseeseen ja aloin penkoa kirpparitavaraa. Projekti kesti kolmen reggae-albumillisen verran. Olen nyt hippifiiliksissä, tein itselleni rastat, joita sopisi pikemminkin kutsua megatakuiksi. Eivät siis aivan muistuta rastoja. Lisäksi niiden tarkoitus ei ole kestää ja kestää vaan olla purettavissa helposti pois kun niin haluan, ehkä jo huomenna. Tai myöhemmin.

Viikonloppuna vietimme ystäväni syntymäpäiviä naamiaisten merkeissä. Murheiden hukuttaminen alkoholiin ei toiminutkaan ja rakkaat saivat muistuttaa, miten ihana ja ainutlaatuinen olenkaan. Joka oli mahtavaa. Omituista että olen ollut parisuhteessa, jossa toinen tuntee minut melkein paremmin kuin kukaan muu, mutta jossa olen unohtanut jokaisen hyvän piirteeni. Ja että tämän piti loppua, jotta rakkaat avautuisivat minulle enemmän kuin koskaan. Olen varma, että olen kasvanut ihmisenä paaljon. Hyppäsinkö itsesäälin puolelle?

Kesällä isosisko tulee Briteistä Suomeen ja pyysi minut Helsinkiin. Rakastan Helsinkiä, sinne ei tarvitse montaa kertaa pyytää, menen vaikka voisin tienata samaan aikaan kotokunnalla. En tiedä, mikä siinä kaupungissa vetää puoleensa, mutta odotan jo innolla Kolmen Sepän aukiolla Amnestyn rahalahjoituksia anelemassa olevia miekkosia.

 Takkukuvaa

Elinympäristökuvaa

-Iida

Turhake

Selaillessani Berliini-kuvia koneelta huomasin olevani melko sekaisin päivistä ja tapahtumista. Oma vika. Luovutan ja hoidan homman kerralla enemmän tai vähemmän kotiin. Alhaisesti periaatteideni vastaisesti kerron loput matkasta kuvilla, en juurikaan tekstillä. Anteeksi. Tuhannesti. Voin taas luvata joskus jotain syvällistä ja mahtavaa.

 

 Jonkin tason keskitys/koulutusleiri. Emme nähneet verta tai suolenpätkiä, kaasukammioita yms. Tämä oli ehdottomasti paikan hurjin juttu. Kyltissä ilmeisesti ilmaistaan että tälle alueelle astuessasi sinut ammutaan välittömästi.

Nämä kaksi kuvaa muurigallerialta. Otin niitä tuhottomasti. Jos joskus julkaisen joissain postauksissa seinämaalauksen ja kantaaottavien näköisiä taideteoksissa, olen ottanut tuosta paikasta.

Ilouutisia! Take away chinese-boxit eivät olekaan urbaanilegendaa!

Mauerpark, josta kerroin kulutusjuhlaa ilmaisevassa julkaisussani.

-Iida

Gin Tonic

Harkitsin jo hetkellisesti kertovani Berliinistä. Jäi harkinnaksi. Pitäisi ehkä hoitaa sekin urakka pois alta niin ei tarvitsisi valittaa.

Perjantaina piipahdin tosiaan paikallisessa pubissa kuuntelemassa bluesia sekä rautalankaa. Musiikki oli mitä mahtavinta. Ilta mitä mahtavin. Valitettavasti siitä ei ole oikein muuta kerrottavaa. Juotiin ja jammailtiin.

Lauantaina kokoonnuin muutaman rakkaan ystävän kanssa kokkailemaan ja elokuvastamaan. Menu sisälsi Pasta Primaveran (tankoparsaa, kevätsipulia, kesäkurpitsaa) sekä ohukaisia omenakaneli-jäätelön kera. Tämä viikonloppu on ollut perin onnekas. Lauantaina menin kauppaan ostamaan parsaa. Tuoretta oli jäljellä tasan yksi paketti. Tänään menin kauppaan ostamaan parsaa. Ja tuoretta oli jäljellä tasan yksi paketti. Olen siitä hyvin iloinen. Illan elokuvana Vicky Cristina Barcelona.

Tänään olen katsonut televiissiota lähemmäs neljä tuntia. Luin Supernaiivin kerralla. Suosittelen erittäin kiihkeästi. Söin kaksi mehujäätä. Päärynä ja vadelma. Ampiaiset taas lopussa. Nukahdin aurinkoon. Kun heräsin keskeltä nurmikkoa, huomasin että koivut näyttävät tuulessa kimaltavilta. Tuijottelin koivuja iät ja ajat. Niistä tuli oma käsitykseni vihreästä kullasta. Kannattaa kiinnittää huomiota! Älä katso koivua vain yhdestä kohtaa, älä kiinnitä katsetta vaan anna silmien harottaa! Mahtava näky. Kuvasinkin sitä videolle, mutta pikselimössöksi muuttui se kimalle.

 -Iida

Tunnelmaa ja tankoparsaa

Mainion ja kiintoisan uskonnon opiskelun seurauksena päätimme rakkaan ystäväni kanssa viettää iltamme Halv åtta hos mig versiona Halv åtta hos Annika. Suomeksi Annika siis valmisti kolmen ruokalajin illallisen vain minulle. Nautimme espanjalaisia tonnikalatapaksia, juustobroileria pestopastalla, sekä kookoksella höystettyä frangipanea. Maistui. Annika (joka lähes tukehtuu tekemiinsä puhallankäteeni-pieruihin), itse Perkele, aiheutti sen että nyt joudun postailemaan odottaessani notta voin ajaa autolla kotiin, sillä veressäni on alkoholia.

Huom. Minä en polta. Savuke kuvausrekvisiittaa.
Huomenna menen paikalliseen pubipahaseen kuuntelemaan jazzia. Ja sen sellaista. Bändi siis koostuu lukioikäisistä tuttavistani. Luvassa vuosisadan jammailua. Todennäköisesti muun muassa seuraavan biisin tahtiin. Suosittelen lämpimästi.

-Iida

Kulutusjuhla!

Kyllästyin Berliini-postauksiin heti kun huomasin päivä 2. kadonneen blogspotin syövereihin. Koitan potkaista itseäni persauksiin verestämällä viikon takaisia muistoja esittelemällä hieman materialisti-minää. Jota on paljastunut viimeaikoina liiaksikin. Menetän katu-uskottavuuteni. Häpeän itseäni. 'N stuff.


Viimeisenä Berliini-päivänä kävimme Flohmarkt Mauerparkilla. Löysin kyseisen kirpputorin järisyttävän taitavalla saksan kielen taidollani (lue: varmistin kääntäjästä sanan kirpputori ja saksa). Oikeasti osaan saksaa. Paikan päällä vielä löysimme Mauerparkin vain hetken metrotaivalluksen jälkeen. Ja herrajumala sitä "kirpputoria". En todella tiedä, kuinka iso se loppujen lopuksi olikaan. Oikeastaan se muistutti enemmän jonkinlaisia markkinoita kirpparikojuilla höystettynä. Kuitenkin, suosittelen paikkaa erittäin erittäin lämpimästi. Kiremagnetisoidut kätöseni kaappasivat mukaansa ainoastaan yhdet haaremit. Voin vain kuvitella, miten lopputulos olisi eronnut jos olisin saanut vaellella pari tuntia enemmän. Mutta ne haaremit. Rakastan niitä. 20 euroa kustansivat (melko hyvä hinta sillä tein kerran itse haaremihousut ja jo kankaista pulitin 30 euroa)

Etenen loogisessa aikajärjestyksessa ensimmäisenä päivänä ostamaani mekkoon. Jolla ei sinänsä ole omaa mahtavaa tarinaa; löysin sen Onlysta. Tosin seuraavana iltana luulin jo pilanneeni valkoisen mekon viinipiknikillä heittäessäni aimoannoksen punkkua suoraan rinnuksille. Mutta minuahan ei maan rakoseen pikkutahroilla tallota; käytin urheana laikukasta mekkoa vielä kahtena päivänä. Yllättävänä uutisena voin kertoa että tällä hetkellä mekkoni on kauniin valkoinen.

Jonain kauniina päivänä tajusin, miten taivaallinen kenkäkauppa hostellimme alapuolella lymyää. Lähes jok'ikinen kenkäpari oli kuolavaarassa, ensinnäkin ulkonäkönsä ja toiseksi hintansa vuoksi. Totisesti ostin ehkä maailman ihanimmat korkkarit hintaan 20 e. En ikinä käytä korkokenkiä. Tästä lähin käytän. Perkele vieköön. Viimelauantaihin saakka harmittelin kaikkia kävelykenkiä, jotka jätin hyllylle, mutta tosiaan löysin ne kahden euron herrainkengät. Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.

Rakkaat materialisti-ystäväni johdattivat minut eräänä toisena kauniina päivänä toiseen Paratiisiin. He olivat näet löytäneet taivaalliset korualennukset eräästä liikeketjusta. Jumalaton läjä korviksia, kaulakoruja, rannekoruja, lävistyskoruja, sormuksia jne. á 1,95 e. Suureksi hämmästyksekseni sain hillittyä itseni rajoittamalla hamstrausta kahteen korvakorupariin ja yhteen sormukseen.

Loput rahat tuhlasin lehtiin. Ostin elämäni ensimmäisen Voguen - saksaksi. Annan sille hyvänyön suukon joka ilta. Aamulla silitän sitä. Paketointipaperiksi ostin ehkä italian kielisen kellertävän sanomalehden. En ole enää aikoihin käyttänyt kauppakäärepaperia, nuo vanhan näköiset sanomalehdet ovat niin ihania jos niitä sattuu jostain bongaamaan.

 

 

-Iida

Olen niin onnekas

Fuk. Kävin taas kirpputorilla. Zum Glück kävin. Löysin taivaallisia asioita taivaallisin hinnoin.

ruskeat nahkaiset talvikengät, 2 e

mustat herrainkengät, 2 e

helvetillinen kasa Trendejä, 3 e

polvimittainen farkkutakki, jonka leikkasin erittäin lyhyeksi välittömästi kotiin päästyäni, 1,5 e


Että siis olen erittäin onnellinen ja taivaassa löytöjeni johdosta. En oikeasti olisi ikinä osannut unelmoidakaan että voisin jonain päivänä tehdä tällaisia löytöjä. Ne kengät. Voi luoja niitä kenkiä. Pilkkahintaan. Kohtalon peliä kun olen useaan otteeseen päättänyt olla ostamatta herrainkenkiä henkkamaukoista ja muista. Ja ne talvikengät. Hivelevät silmää. Ja se farkkutakkikin. Oli NIIIN lähellä, etten ostanut H&M:n lyhyttä farkkutakkia. Kiitän silmiäni, jotka loosin tangosta tuon järkyttävän polvimittaisen farkkutakin bongasivat sen alkuperäisestä hirvittävyydestä huolimatta. Kotiin päästyäni olin niin tohkeissani, etten huomannut ottaa ennen-kuvaa takista. Voitte kuitenkin kuvitella.

 

Muuta jännää, mitä on tapahtunut, on se että notta huomasin että minusta on tullut jonkin tason häähullu. Näet suunnittelen omia häitäni; miten kosinta olisi suotava, minkä valkoisen sävyn haluan hääpukuuni, onko hiukset auki vaiko kenties kiinni, laitanko silmälasit vai piilarit, minkä juustokakun haluan jne. jne. Kirottu olkoon hääohjelmien keksijä!     Ja ah! Sormukset! Rakastan niitä jo muutenkin, mutta kaikki sormukset näyttävät erityisen upeilta vasemmassa nimettömässä. Tiedä häntä, johtuuko tämä siitä, mitä sormus nimettömässä symboloi, vai onko nimetön vain erityisen hoikka sormi muihin verrattuna, onko location superhyvä vai mitä se on, mutta testaan AINA kaikki sovitettavat sormukset vasemmassa nimettömässä, vaikka käytänkin niitä oikeassa keskisormessa.

 

-Iida

Mitä siitä jos emme aamua kohtaa?

Hiiteen Saksa tänään.

Klo 14.45 mieleni alkoi halajaa kirpputoreja.

Klo 15.02 I was on my way with Annika.

Kolffin rähjällä (jossa on neljä vaihdetta + pakki) matkustimme metsien ja peltojen taa haalimaan käytettyä tavaraa. Tosin itse olin matkalla vain metsän taa, mutta raivokas kuskimme halusi ylittää myös pellon. Matkalla tavasimme toisillemme: "Katseen, joka ei jaksanut nostaa tähteä takaisin taivaalle, kaiun nuutuneesta äänestä, joka kerran oli KESÄISEN TUORE tittiditittididii". Uskotulta vakiopaikaltamme ostin, perkele vieköön, taas tavarankuljetuselementin! En voi käsittää, mikä siinä on, mutta kirpputorilta lähtö on näemmä täysin mahdotonta ilman jotain laukun tapaista. Nyt otin kuitenkin askeleen kohti edistystä retrolaukuista ja ostin neljän euron repun. Tosin nahkaa sekin, en ole vuosiin ostanut ei-nahkaista laukkua, ja tässä parin vuoden aikana olen ostanut laukkuja enemmän kuin koskaan. Tein myös historiallisen oston; kirjan! Supernaiivi á 0,5 e. Ja kaksi vanhaa vanhaa valokuvaa.

Alkuperäisen suunnitelmaamme kuului kirpparikahvittelu. Pieni vilkaisu kiren kahvioon ohjasi meidät etsimään lähistöltä kahvilaa - jätimme kaksi yksinäistä känttypullaa niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Pettymysten sarja seurasi onneamme pitkin perjantai 13. päivää. Kahvilassa, jossa autokoulullamme on oma piikki, olivat kaikki pullat kadoksissa. Ulkona sikamaisen hintaista lettumyyntiä. Jäätelökioskinkin hinnat olivat vielä tähän aikaan vuodesta riistoa, joten ihanaisen pehmoiset viineripullamme löytyivät lopulta S-marketista, kiitos Porin Leipä!

-Iida

Ich will nur fotografieren

Elämäni ehkä suurin kriisi on päättää, minkä kokoisia kuvia haluan Kurjuuden Kuninkaaseen.

Päätin olla järkyttämättä ketään kerralla ja annostella Saksan matkani päivän annoksiin. Näin yleisesti voin sanoa että rakastuin Berliiniin kovin kovasti. Saksaa oli ihana puhua, ostaa pellavansiemensämpylät uunituoreina, matkustella metrolla, juoda viiniä villissä puistossa ja talsia Berliinin kadut yhtä puhki kuin omat jalat. Maanantaina nukuin sikeästi kunnes äiti tuli viideltä töistä ja herätti. Harmitti kun koko päivä meni ohi, näin unta Simpsoneista ja mieli halasi paria jaksoa digiboxilta ja järki kutsui koulun pariin.

Berliini pvä 1

Lähtö oli puoli kahdelta tiistai-maanantai yönä, joten päätin olla nukkumatta ja menin rakkaan ystäväni asunnolle siristelemään silmiä. Bussimatka kesti lähemmäs kolme tuntia josta nukuin reilu tunnin ja loput ajasta katselin katulamppuja ja mietin, miten ihanaa on vaan olla jonkun vietävänä pimeyden keskellä ja tuntea olonsa äärettömän turvalliseksi. Kirjoitin runoja kirjaan. Lentokoneessa uni iski silmään pariksi tunniksi. Saksassa kello näytti aamukahdeksaa, joten päivä lähti totisesti vauhdilla käyntiin. Nuoria kun ollaan, mitä sitä turhia nukkumaan! Tosiaan... Nukuin puolet sightseeing-kiertoajelusta... Hyvähän se on kympin nukkumisesta maksaa. Tuntien väsymyskärvistelyjen jälkeen pääsimme vihdoin pornokaupan vastapäätä sijaitsevaan hostelliin nukkumaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen oli hyvä tsuumailla ahdistavaa bunkkeria ja sitten taas hengähtää ja piristyä Berliinin shoppailutarjonnassa. Söin Dürer-kebaban. Limainen äijä seurasi kaupassa. Juostiin karkuun.

 KaDeWe; Berliinin Harrods, yläkerta. Upea violetti sisutus. Täällä vauraat perheet ja vanhukset söivät taivaallisia ruokiaan. Minä vain kuvasin.

KaDeWe:n herkkuosasto oli oma pieni taivaani. Olin lähellä nirvanaa ja ylösnousua.

Tätä Fantaa en ole nähnyt Suomessa. Päätin kokeilun vuoksin maistaa ja lopputulos olikin kolme litraa nestettä suolistossani. Suosittelen lämpimästi. Pullotkin olivat kovia, otin yhden onnekkaan mukaan Suomeen, josta teen uuden lempijuomapulloni.

Päivän taidekuva

Päivän asu-kuva. Haaremit ja pipo itsetehtyjä. Paita Kreikasta 10 e. Tennarit ja nahkatakki elämäni suurimmat investoinnit.

Loistivat ne Berliininkin valot.

Tänään olin koulussa. Vaau. Koulun jälkeen päätin hyvittää äidille Berliinissä viettämäni äitienpäivän ja tein meille upeat ravintola-annokset. Jälkiruuaksi nautimme tuliaisia; Rotkäpchen-kuohuviiniä ja appelsiinisuklaata - auringonpaisteessa tietenkin.



-Iida

Tänään...

...kaikki menee erittäin hyvin.

Minä lähden Saksaan.

Palaan maanantaina.

See u then.

-Iida

Toim. huom. Kuvassa Berliininmunkki