Klo 14.45 mieleni alkoi halajaa kirpputoreja.
Klo 15.02 I was on my way with Annika.
Kolffin rähjällä (jossa on neljä vaihdetta + pakki) matkustimme metsien ja peltojen taa haalimaan käytettyä tavaraa. Tosin itse olin matkalla vain metsän taa, mutta raivokas kuskimme halusi ylittää myös pellon. Matkalla tavasimme toisillemme: "Katseen, joka ei jaksanut nostaa tähteä takaisin taivaalle, kaiun nuutuneesta äänestä, joka kerran oli KESÄISEN TUORE tittiditittididii". Uskotulta vakiopaikaltamme ostin, perkele vieköön, taas tavarankuljetuselementin! En voi käsittää, mikä siinä on, mutta kirpputorilta lähtö on näemmä täysin mahdotonta ilman jotain laukun tapaista. Nyt otin kuitenkin askeleen kohti edistystä retrolaukuista ja ostin neljän euron repun. Tosin nahkaa sekin, en ole vuosiin ostanut ei-nahkaista laukkua, ja tässä parin vuoden aikana olen ostanut laukkuja enemmän kuin koskaan. Tein myös historiallisen oston; kirjan! Supernaiivi á 0,5 e. Ja kaksi vanhaa vanhaa valokuvaa.
Alkuperäisen suunnitelmaamme kuului kirpparikahvittelu. Pieni vilkaisu kiren kahvioon ohjasi meidät etsimään lähistöltä kahvilaa - jätimme kaksi yksinäistä känttypullaa niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Pettymysten sarja seurasi onneamme pitkin perjantai 13. päivää. Kahvilassa, jossa autokoulullamme on oma piikki, olivat kaikki pullat kadoksissa. Ulkona sikamaisen hintaista lettumyyntiä. Jäätelökioskinkin hinnat olivat vielä tähän aikaan vuodesta riistoa, joten ihanaisen pehmoiset viineripullamme löytyivät lopulta S-marketista, kiitos Porin Leipä!
-Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti