Kulutusjuhla!

Kyllästyin Berliini-postauksiin heti kun huomasin päivä 2. kadonneen blogspotin syövereihin. Koitan potkaista itseäni persauksiin verestämällä viikon takaisia muistoja esittelemällä hieman materialisti-minää. Jota on paljastunut viimeaikoina liiaksikin. Menetän katu-uskottavuuteni. Häpeän itseäni. 'N stuff.


Viimeisenä Berliini-päivänä kävimme Flohmarkt Mauerparkilla. Löysin kyseisen kirpputorin järisyttävän taitavalla saksan kielen taidollani (lue: varmistin kääntäjästä sanan kirpputori ja saksa). Oikeasti osaan saksaa. Paikan päällä vielä löysimme Mauerparkin vain hetken metrotaivalluksen jälkeen. Ja herrajumala sitä "kirpputoria". En todella tiedä, kuinka iso se loppujen lopuksi olikaan. Oikeastaan se muistutti enemmän jonkinlaisia markkinoita kirpparikojuilla höystettynä. Kuitenkin, suosittelen paikkaa erittäin erittäin lämpimästi. Kiremagnetisoidut kätöseni kaappasivat mukaansa ainoastaan yhdet haaremit. Voin vain kuvitella, miten lopputulos olisi eronnut jos olisin saanut vaellella pari tuntia enemmän. Mutta ne haaremit. Rakastan niitä. 20 euroa kustansivat (melko hyvä hinta sillä tein kerran itse haaremihousut ja jo kankaista pulitin 30 euroa)

Etenen loogisessa aikajärjestyksessa ensimmäisenä päivänä ostamaani mekkoon. Jolla ei sinänsä ole omaa mahtavaa tarinaa; löysin sen Onlysta. Tosin seuraavana iltana luulin jo pilanneeni valkoisen mekon viinipiknikillä heittäessäni aimoannoksen punkkua suoraan rinnuksille. Mutta minuahan ei maan rakoseen pikkutahroilla tallota; käytin urheana laikukasta mekkoa vielä kahtena päivänä. Yllättävänä uutisena voin kertoa että tällä hetkellä mekkoni on kauniin valkoinen.

Jonain kauniina päivänä tajusin, miten taivaallinen kenkäkauppa hostellimme alapuolella lymyää. Lähes jok'ikinen kenkäpari oli kuolavaarassa, ensinnäkin ulkonäkönsä ja toiseksi hintansa vuoksi. Totisesti ostin ehkä maailman ihanimmat korkkarit hintaan 20 e. En ikinä käytä korkokenkiä. Tästä lähin käytän. Perkele vieköön. Viimelauantaihin saakka harmittelin kaikkia kävelykenkiä, jotka jätin hyllylle, mutta tosiaan löysin ne kahden euron herrainkengät. Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.

Rakkaat materialisti-ystäväni johdattivat minut eräänä toisena kauniina päivänä toiseen Paratiisiin. He olivat näet löytäneet taivaalliset korualennukset eräästä liikeketjusta. Jumalaton läjä korviksia, kaulakoruja, rannekoruja, lävistyskoruja, sormuksia jne. á 1,95 e. Suureksi hämmästyksekseni sain hillittyä itseni rajoittamalla hamstrausta kahteen korvakorupariin ja yhteen sormukseen.

Loput rahat tuhlasin lehtiin. Ostin elämäni ensimmäisen Voguen - saksaksi. Annan sille hyvänyön suukon joka ilta. Aamulla silitän sitä. Paketointipaperiksi ostin ehkä italian kielisen kellertävän sanomalehden. En ole enää aikoihin käyttänyt kauppakäärepaperia, nuo vanhan näköiset sanomalehdet ovat niin ihania jos niitä sattuu jostain bongaamaan.

 

 

-Iida