maanantai 26. joulukuuta 2011

Tulvin luovaa surumielisyyttä

ja kaipaan kosketusta.

                            


                    Suljin kaikki valot, paitsi kuusesta
                    Asetin itseni untuville, musiikin täysille
                    ja itkin.



-Iida

torstai 22. joulukuuta 2011

Hyvää iltaa, herra Bublé

Oheiset kuvat ovat sivistyneeltä viini-illalta, jota vietettiin pikkujoulun nojalla ja joka ei niin sivistynyt sitten ollutkaan.





Rakastuin Charles Baudelaireen.

Oi sydämeni muusa! Palatseissa tahtoisit asua - mutta


kun tulee tammikuu ja päästää
pohjantuulet valloilleen
ja monin lumisin illoin
pimeys mielesi murskaa - missä on silloin hiillos,
jossa voisit lämmitellä
sinertyviä jalkojasi?
Vetristyvätkö marmorinvalkeat olkapääsi silloin
ikkunanraoista tihkuvassa
ohuessa valonkajossa?
Ja kun kukkarosi on yhtä tyhjä
kuin vatsasi,
niitätkö kultaa
taivaan sinisten holvien alta?


Et niitä. Sinun täytyy ansaita
jokapäiväinen leipäsi
kuorinpoikana - heilutella
suitsutusastiaa, veisata
virsiä, joihin et usko...
tai nälkäklovnina: sulojasi, heleää nauruasi myymällä!


Kätke kuitenkin kyyneleet,
joissa kaikki on uitettu.
Muuten jää rahvaan ontto nauru sinulta kuulematta.


-Charles Baudelaire: Pahan kukat


-Iida

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kaulakaveri

Kaulakaveri on Emmin uusi ystävä. Kaulakaveri saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa perin yksipuoliselta, mutta kuoren takaa paljastuu monipersoonallisuus.

Vakava Kaulakaveri


Innokas Kaulakaveri


 Kaulakaveri tohkeissaan


 Närkästynyt Kaulakaveri


 Kaulakaveri humalassa


 Kaulakaveri darrassa


 Suomenruotsalainen Kaulakaveri


 Lolita-Kaulakaveri


 Kaulakaveri epäonnistuneen parturikäynnin jälkeen


 Mököttävä Kaulakaveri


 Masentunut Kaulakaveri


 Vaikeasti masentunut Kaulakaveri


 -Iida

tiistai 13. joulukuuta 2011

Leiki huulipunalla ja laskoksilla

Arvoisat,
minä olin onnellinen tätä viikkoa edeltävänä viikonloppuna, koska olin Helsingissä. Rakastan eniten Helsinkiä (kaikkien muiden ihanien asioiden saralla, joita rakastan yhtä paljon kuin Helsinkiä). Rakastan myös persoonien persoonia, joita näin lauantaina runsain määrin niin ihanassa paikassa kuin Ofelia Market.

Tästä ihanasta tapahtumasta kuultuamme päätimme rakkaan ja ihanan Emmin kanssa tuhlata ainakin Iidan viimeisimmätkin roposet elämän turhuuteen. Ihmissielun pahuutta kompensoimme käyttämällä ekologista joukkoliikennettä (=juna).
Tässä siis ihanainen matkaseurani Emmi, joka omistaa ehkä maailman koleimmat pääntsit, suurimman sushi- että juustoaddiktion, sekä parhaimman Tammistonbussipysäkkikerjäyslauluäänen. Hän on myös erittäin alistuvainen ystävä, joka menee syksyllä mekossa järveen kun Iida niin käskee.

Rakas isosiskoni päätti majoittaa pienet kurjat poikaystävänsä asunnon sohvalle Vantaalle. Vantaa ei ole perin hehkeä, mutta onneksi me olemme.

Teimme myös onnelisen havainnon siitä faktasta, että Jo Stance heittä keikan Helsingissä juuri sopivasti meidän launantainamme. Huvikseni osallistuin keikan ilmaislippuarvontaan ja kappas, yhtäkkiä nimemme olivatkin klubin listalla. Joimme siis sivistyneenä jazzia ja kuuntelimme viiniä.




Junaa odotellessamme kierimme joulukatuvalojen ihanuudessa. Pyh ja pah kuntien panostus terveydenhuoltoon ja koulutukseen, jos jokin tekee ihmiset terveiksi ja onnellisiksi on jouluvalot!


..ja mitä olisikaan visiitti kauniissa pääkaupungissamme ilman valokuvaussessiota Aleksanterinkadun Monkin tungelipukukopissa?


kohtuutta arvostaen
-Iida

Paketoinnin Kuningas

Minä rakastan joulua aivan kamalasti.
Syytän/kiitän siitä sitä että olen löytänyt joulusta sen rauhoittumisen, kynttiläfiilistelyn sekä antamisen.
Joulussa ehkä parasta on lahjojen antaminen ja paketoiminen. En väitä, etteikö lahjarumba aiheuttaisi ahdistusta ja hieman stressiäkin, mutta ideoiminen, askartelu ja saajien ilahtuminen on mitä hupaisinta. Prosessi on mukavampaa kuin se, että itse saa lahjoja.
Pienenä paketoin lelujani ympäri vuoden ja annoin niitä perheen jäsenille. Olen myös noin 4-vuotiaasta tarjoutunut paketoimaan muiden lahjoja. Ilman palkkaa.
Lopetin valmiiden lahjapapereiden käyttämisen muutamia vuosia sitten ja nykyään meikätyttö ennakoi vuoden lahjatapahtuman keräilemällä sopivia raaka-aineita ympäri vuoden.
Olen niin otettu tästä kaikkivoipasta paketoimisen lahjastani, että haluan jakaa viisauttani internetin laajuisesti.


Isukin Amarula-pullo ja tummasuklaalevy on kääräisty 80-luvun käsityölehden kaavapaperiin (nappasin kirjaston otatästä-lehtilaatikosta), paperinaruun (ostin kesällä kirpparilta törkeen ison kerän jollain eurolla) sekä pakettikorttina toimii luoentolehtiön kannesta leikattu piparkakku.

Systerin itse tehty monsteri-paita on päätynyt myös kaavapaperin syleilyyn.

Systerin Miten täältä pääsee pois-kirja on kääritty Muse-yhtyeen julisteeseen ja viimejoulun lahjanaruihin.

Todennäköisesti tämänvuotinen ylpeyteni (kaikkia lahjoja ei ole paketoitu) on italialaiseen sanomalehteen (keväällä lentokentältä ostettu) piilotettu cd-levy, joka koreilee luojatiesmistälöydetyssä nauhassa ja vanhassa hintalapussa.



-Iida

tiistai 29. marraskuuta 2011

Warum

Kurjuuden Kuningas himoitsee selkeyttä ja minimalistisuutta. Kurjuuden Kuningas haluaa sisällön esiin ulkokuoresta. Siksi. Darum.

Haluaisin joulupukilta HelouKity-huulirasvan ja paljon runokirjoja. Omistan vain yhden ja sekin on anarnia (ei Annika, älä epäilekään vähäittelyksi!). Haluan myös kaikki levyt. Amelien ja Koopin. Erityisesti Amelien. Ja erityisesti Koopin. Se on uusin tuttavuuteni ja rakastan sitä. Ai niin, en saa unohtaa Edith Piafia. Maailmannaisen on kuunneltava Piafia.

Viikon viisaus:
"Vanha sanonta, kädestä pitäminen on parasta seksiä, ei pidä paikkaansa laisinkaan, sillä kädestä pitäminen ei ole seksiä ollenkaan. Parasta seksiä on seksi."


Viikon rakkaus:

Viikon tältänäyttäähelsinkiheinäkuussa-kuva:


-Iida

torstai 24. marraskuuta 2011

Rakastan sitä laulua

Rääkkään Spotifya liitoksistaan jankkaamalla Rajattoman joululauluja. Lumettomuuden ahdistustani olen kompensoinut askartelemalla joulukortteja, suunnittelemalla joululahjoja sekä haaveilemalla paketoinnista. Huomenna menen kirjastoon lukemaan muunmuassa jouluaiheista Kodin kuvalehteä.

Eilen katselin Le Havrea. Minua neitoa ei ole vaikea miellyttää, riittää että valitsee elokuvan kieleksi ranskan niin olen onnellinen. Sata yksikköä plussaa jos elokuva on sen tyylinen, kuin odotan ranskalaisten olevan; hieman outoja, avoimia, aukollisia. Älkää missään nimessä kertoko kaikkea. Le Havre miellytti minua kaikin puolin, vaikka Kaurismäellä olikin kätösensä pelissä ja ruudussa vilahteli Fazer. Mutta rakastan sitä apaattisuutta. En Fazerin, vaan näyttelijöiden.





-Iida

maanantai 21. marraskuuta 2011

Je ne parle pas français

un    deux    trois    quatre    cinq    six    sept    huit    neuf    dix

Opettelin ranskaa. Osaan lausuakin. Isona olen upea ja erikoinen maailmannainen, joka ostaa vaatteensa vintagena ja sanoo asiansa ranskana.


-Iida

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Anime-hater loves Totoro

..muunmuassa

Olenko kertonut, kuinka rakastan Totoroa? Pari talvea takaperin tietämättömänä Hayo Miyazakista ostin itselleni Totoron joululahjaksi. Seurauksena puolen vuoden päästä juoksentelin koko kesän pelloilla mummomekossa risainen sateenvarjo kainalossa ja kerron vastaantulijoille tarinoita japanilaisversiollisista noidista ja peikoista. Lisäksi lähes koko lähipiirini tietää, että Iida osaa japaniksi sanat kiitos, kyllä, isä, äiti, tammenterho, sekä mustapallero.

Hauskinta on, etten oikein siedä taannoista anime-buumia, en pidä edes Pokemonista. Rakastuin noin 12-vuotiaana Sailor Mooniin. Tämäkin suhde kesti noin kaksi kuukautta.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

En näytä oikealta

Enkä vasemmalta.

Luin sikahienoja taideblogeja ja päätin. Että alan uskoa itseeni. Ja teen töitä. Yritän yritän yritän. Päästä taidekouluun. Harjoittelen ja opiskelen, teen joka päivä kuvaamataidon töitä ja saan lukiodiplomin valmiiksi ennen hakuja. Jos en pääse sisään. Muutan kaupunkiin. Teen töitä. Harjoittelen harjoittelen harjoittelen lisää. Opiskelen opiskelen opiskelen. Teen sitä mitä haluankin; juoksen näyttelyissä ja minusta tulee taiteellinen. Löydän itseni. Kurjuuden Kuninkaastakin tulee jonain päivänä hieno ja oikea.

Ne taideblogit joita luen on oikeita.


-Iida

Rahanteon sivutuote

Ihanana ja tunnollisena sisarena ajoin kirelle järjestelemään siskon loosia. Samalla hoidin ystävä"velvollisuudet" ojennellessani ystävättärelleni Annikalle henkareita ja hintalappuja. Lauloimme myös pilkkalauluja erinäisille tavaroille ja kehittelimme tarinoita niiden omistajista. Tämä käynti oli sinänsä omalaaituinen etten ostanut kangasriepuja tai edes laukkuja! Tilanne saattaa tosin selittäytyä opintorahojani noin puolella kuluttaneesta Von Hertzen Brothersien baarikeikasta, joka innosti alkoholin käyttöön. Kenties koska keyboard nautti olutta.

Katu-uskottavaan kireoutfittiin kuuluu Berliiniläisen kirpparin haaremihousut, kulahtanut äidin vanha villatakki, sekä megalomaaninen vintagehuivi.

Lempikirjailijani John Irvingin Oman elämänsä sankari 1,5 e.

Naarmuuntunut mutta hurmaava peltitarjotin 0,5 e. Teekuppi 0,1 e.







On tärkeää havainnollistaa, miltä teen juonti näyttää eri muokkaustavoilla. Myös erittäin tärkeää teidän kannaltanne on havaita, miten upeasti tuunattu huoneeni ovi on. Älkää tunnistako vuoden 2009 Demi-leikekuvia.

terveisin Iida

perjantai 21. lokakuuta 2011

Mull on runon sielu

Kirjoitellessani Kiestinki-albumin ihania lyriikoita runokirjaani huomasin pienen muistiinpanon, jonka olen itselleni kirjoittanut: "Eino Leino - Heinäkuun lapsi". Olen kenties runokirjoja lueskellessani havainnut ihanaisen runon, jonka olen päättänyt etsiä internetin syövereistä kun aika antaa. Tästä alkoikin intensiivinen googlausseremonia, jonka lopputulokseni oli ahdistava puristus sydämessä etsiessäni paikalliskirjaston aukioloaikoja. Herään siis huomenna huomattavasti ennen kello kahta ja juoksen kirjastoon etsimään Eino Leinon runokirjoja. Mikäs siinä, voin kunnioittaa itseäni - moni ei aloita syyslomaansa viettämällä ensimmäisen loma-aamun kirjastossa runohyllyjen välissä. Surullisinta on se, että World Wide Web petti minut jälleen. Koska tiedonhakutaitoni ovat niin täydelliset, tarkoittaa tapaus sitä, ettei internetistä löydy kaikkea. Ei edes Eino Leinon -kansallisrunoilijamme- kaikkia runoja?!

Nyt kun tuosta Kiestingistä mainitsin, kirjoitanpa yhden laulun lyriikat.

Kun porstuassa narahti
juoksin heti katsomaan
joko toi joku viestiä nyt meidänkin tupaan
Joka päivä rukoilin
häntä sieltä takaisin
jos en ehjänä meistäni saa kunhan vain palaa


Pyysin väärin
liian vähää
täytetty toive, ei enempää


Palattuaan kotiin
hän oli joku vieras mies
vaikka hahmossa tuttua
niin silmät on kuolleen
Kesät jälkeen talvien
kylvöt jälkeen kyntöjen
illat pitkät hän vaiti istui
tuijotti tuleen


Pyysin väärää
liian vähää
Hiljaiset vuodet, päättykää


Tähän vielä sielukas musiikki, sävel, sovitus. Siivosin samalla tätä laulua kuunnellessani. En siivonnut enää kun tuo kolmas säkeistö iski.



Sayonara, kids, menen takaisin Kiestinkiin syömään pekaanijätskiä.
-Iida

torstai 20. lokakuuta 2011

Sydämeltäni vadelmavenepakolainen

Uskallan jopa vannoa, että jokainen suomalainen aina toisinaan jollain tapaa ilmaisee vihansa Ruotsia kohtaan. Vaikka olisikin hyvin poikkeuksellinen persoona, joka aikuismaisesti pitää Ruotsia yhtenä maana muiden joukossa, viimeistään kirskauttaa hampaitaan yhteen Ruotsin tehdessä maalin lätkäpelissä Suomea vastaan. Kuten rakas ystäväni viisauttaan jakoi: ruotsiviha on sisäänrakennettua.


Itse en ole ollut poikkeus; melko tarkalleen kahdeksantoista vuotta elämästäni olen näyttänyt naapurillemme keskaria ja toisinaan hieman persettäkin maaotteluissa, Euroviisuissa, parasmaa-tilastoissa ja niin edelleen. En ole pikkuvarpaallanikaan astunut Ruotsin maakamaralle ennen viimeviikonloppua. Ja tämä kyseinen viikonloppu avasi silmäni. Kovinkaan moni suomalainen ei varmastikaan suostu hyväksymään sitä, mitä kirjoitan seuraavaksi, jotkut saattavat jopa raivostua. Haluan kuitenkin kertoa totuuden.


Ruotsi on parempi kuin Suomi. Lähes miten vain. Suomalaiset sanovat yleisesti ruotsalaisia homoiksi. Meillä on käsitys Svea-pipoihin somistautuneista fruittareista, jotka vääntävät riikinruotsia siideriä juoden. Todellisuudessa Ruotsissa ei ole väliä, mihin ilmansuuntaan katsot, kun näet hyvännäköisen, hyvin pukeutuneen ja fiksun miehen. Sylkirauhaset huutavat hoosiannaa jo korttelin pituisella kävelymatkalla. Suomeen palatessa kukaan ei ole enää tarpeeksi hyvännäköinen. Naisetkin näyttävät luonnollisilta ja upeilta, sekä persoonallisen muotitietoiselta.


Ruotsalaiset ovat tyhmiä idiootteja. NOT. Fiksun ystävällisiä kaupankassoja, kaikki puhuvat upeaa englantia ilman ruokotonta aksenttia. Järjestelmät ovat hyvintoimivia ja viisaasti suunniteltuja. Metroreitti esimerkiksi Tukholmassa on turvallisuuden kannalta samaa tasoa kuin Helsingissä, mutta kattavuudellaan pesee ja peittoaa Suomen niin että ansaitsemme vain räkäisen naurun.


Minä haluan muuttaa Ruotsiin. Vietin maassa yhteensä reilun kokonaisen päivän (kiitos laivamatkojen), mutta olen jo varma päätöksestäni. Korkeakoulussa teen vaihto-oppilasvuoden Ruotsiin. Kerron kaikille ruotsivihan olevan kateellisten panettelua, Ruotsi oikeasti vaan osaa.



 Japanese beer, minäkin haluan pöllön oluseeni, karhut sucks


Lopuksi haluan vielä kertoa Ruotsin vintageshoppailumahdollisuuksien olevan taivaalliset. Yksi päivä ei todellakaan riittänyt edes murto-osan vintageliikkeiden läpi käymiseen. Alla oleva kuva on suoranaisesti paska, mutta tärkein näkyy; Lisa Larssonilta löytämäni hartiahuivi, jota Larsson ei olisi edes oikeastaan myydä pois. Nyt se kuitenkin on minun. Sydän.

-Iida (ylpeänä siitä, että nimen Iida-Sofia voi lausua erittäin riikinruotsalaisesti)