Rakastan sitä laulua

Rääkkään Spotifya liitoksistaan jankkaamalla Rajattoman joululauluja. Lumettomuuden ahdistustani olen kompensoinut askartelemalla joulukortteja, suunnittelemalla joululahjoja sekä haaveilemalla paketoinnista. Huomenna menen kirjastoon lukemaan muunmuassa jouluaiheista Kodin kuvalehteä.

Eilen katselin Le Havrea. Minua neitoa ei ole vaikea miellyttää, riittää että valitsee elokuvan kieleksi ranskan niin olen onnellinen. Sata yksikköä plussaa jos elokuva on sen tyylinen, kuin odotan ranskalaisten olevan; hieman outoja, avoimia, aukollisia. Älkää missään nimessä kertoko kaikkea. Le Havre miellytti minua kaikin puolin, vaikka Kaurismäellä olikin kätösensä pelissä ja ruudussa vilahteli Fazer. Mutta rakastan sitä apaattisuutta. En Fazerin, vaan näyttelijöiden.

-Iida