Mull on runon sielu

Kirjoitellessani Kiestinki-albumin ihania lyriikoita runokirjaani huomasin pienen muistiinpanon, jonka olen itselleni kirjoittanut: "Eino Leino - Heinäkuun lapsi". Olen kenties runokirjoja lueskellessani havainnut ihanaisen runon, jonka olen päättänyt etsiä internetin syövereistä kun aika antaa. Tästä alkoikin intensiivinen googlausseremonia, jonka lopputulokseni oli ahdistava puristus sydämessä etsiessäni paikalliskirjaston aukioloaikoja. Herään siis huomenna huomattavasti ennen kello kahta ja juoksen kirjastoon etsimään Eino Leinon runokirjoja. Mikäs siinä, voin kunnioittaa itseäni - moni ei aloita syyslomaansa viettämällä ensimmäisen loma-aamun kirjastossa runohyllyjen välissä. Surullisinta on se, että World Wide Web petti minut jälleen. Koska tiedonhakutaitoni ovat niin täydelliset, tarkoittaa tapaus sitä, ettei internetistä löydy kaikkea. Ei edes Eino Leinon -kansallisrunoilijamme- kaikkia runoja?!

Nyt kun tuosta Kiestingistä mainitsin, kirjoitanpa yhden laulun lyriikat.

Kun porstuassa narahti
juoksin heti katsomaan
joko toi joku viestiä nyt meidänkin tupaan
Joka päivä rukoilin
häntä sieltä takaisin
jos en ehjänä meistäni saa kunhan vain palaa


Pyysin väärin
liian vähää
täytetty toive, ei enempää


Palattuaan kotiin
hän oli joku vieras mies
vaikka hahmossa tuttua
niin silmät on kuolleen
Kesät jälkeen talvien
kylvöt jälkeen kyntöjen
illat pitkät hän vaiti istui
tuijotti tuleen


Pyysin väärää
liian vähää
Hiljaiset vuodet, päättykää


Tähän vielä sielukas musiikki, sävel, sovitus. Siivosin samalla tätä laulua kuunnellessani. En siivonnut enää kun tuo kolmas säkeistö iski.

Sayonara, kids, menen takaisin Kiestinkiin syömään pekaanijätskiä.
-Iida