Onni on herätä verhojen läpi sarastavaan, keltaiseen auringonvaloon. Makoilen sängyssä leijonalakanoissani, villasukissa, hymyilen itsekseni ja siristelen silmiäni. Teen sitä kolme tuntia, syön välissä puuroa ja lakritsia, menen maalaamaan, luulen että sade on aurinkoa. Viime viikolla kirjoitin päiväkirjaan, että haluan olla yksin. Tänään olin koko päivän yksin. Sieluni on kuin puhdistunut. Jopa tutkimusretki pimeässä ja vielä niin vieraassa kaupungissa sai veren kohisemaan innostuksesta. Enkä pelännyt tyhjällä kadulla vastaantulevia nistejä. (Who knows!)
Olen viimeaikoina uudelleenlöytänyt jotain, mikä on minulle ominaista. Olen kuunnellut iho kananlihalla death metallia, trash metallia, grungea, industrial metallia, progressiivista metallia, alternative metallia, miten vaan, välissä tietysti hieman jazzia ja akapellaa. Johtukoot osin sateen ja pilvien määrästä, mutta oloni ei ole masentunut. Pitkätukkainen poika kysyi,
are you pissed off, kun kuuntelin taidetilan yksinäisessä huoneessa jumalan lampaita. En ole. Se vaan tuntuu tällä hetkellä tajuttoman hyvältä.
-Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti