Yksi yö tajusin, etten ole itkenyt pitkään aikaan. Todella pitkään aikaan. Vielä vuosikin sitten itkin niin usein. Se oli perusolemus, se jatkui niin pitkään. Luulin olevani sellainen, joka itkee paljon. Silloin olo oli paha, tajuan sen nyt. Välillä itkin kun oli niin huono olla, kun en pystynyt luottamaan, kun olin ahdistunut, kun ei ollut mitään erityistä syytä. Ei siitä kukaan tiennyt, tein sen yksin ja hiljaa. Puristin huulet yhteen ja annoin silmien tulvia.
En ole itkenyt surullista pahaa oloa vuoteen. Olemiseni on keveää. Olenkohan kasvanut pieneksi? Tänäänkin aurinko, värit ja tuoksut olivat niin kauniita, miten voisin olla surullinen. Reiteni ovat auttamattoman paksut, mutta juoksen yöpaidassa ympäri asuntolaa. Ehkä selkäranka suoristui kun aloin käyttää huulipunaa.
- Iida
Ihana postaus. :)
VastaaPoistaNo heij! Täällähän mä olinkin tosiaan rupatellut. Tunnistin kyllä blogin heti nyt kun näin taas bannerin. Tää postaus sai mut tuolloin hyvälle tuulelle ja miettimään kuinka vähän tai paljon itse itken. On ollut kyllä sen verran stressaava vuosi, että mähän vollotan joka saaketin telkkaohjelmaa ja muuta koska oon nyt jotenkin ikuisessa hormooniherkkyys tilassa :) hehe.
VastaaPoistaMietinkin kun astuin sisään että joko sä muistutat jotain tai näytät oikeasti tutulta. Kiva kun rohkenit tulla paljastamaan blogin :). Muista nyt pitää mut ajan tasalla miten pääsykokeissa kävi ja jätä ihmeessä jälki kun käyt uutistoimistossa vierailulla :)! Oli hurjan kiva käydä turisemassa tänään teidän kanssa.
Kiva että on tullut ajatuksia. :)
PoistaJa toki käyn kommentoimassa, kun vierailu opistolla oli niin huippu! Koulukaverit on kehunu tosi paljon ja muutkin kuin graafisesta suunnittelusta haaveilevat koki saavansa rupattelusta hurjan paljon.
Hei nyt vasta näin tän. Voi vitsi miten sweet juttu, oon ihan otettu, että saitte mun turinasta vähän eväksiä :)! Sano kaikille terkut, että zemppiä pääsykokeisiin!
Poista