Päiväkirjaotteita

 "Täällä on oma tuoksunsa. Rakennus, meidän kaikkien tuoksut, joissain kohdissa yhteen sekoittuneena. Välillä ovien ohi kävellessä kunkin oma tuoksunsa."

"Istuimme, makasimme laiturilla, kuuntelimme Led Zeppeliniä ja poltimme tupakkaa. Kuljimme pidemmälle rantaan, istuimme kivillä ja puhuimme talvisista pahoista oloistamme."

"Pysähdyn tähän terassin betonilattialle. Haistan veden kilometrin päästä ja miltä huojuva vihreä tuoksuu. Paljon. Haluaisin sanoa jotain paljosta. Jotain kaunista. Haluan paljoutta ympärilleni. Paljon rakkautta, paljon ymmärrystä. Paljon vihreyttä ja kirkkautta, paljon eri makeustyyppien vesien tuoksua ja lohdutusta. Nyt sisällä on pienesti pakahduttava tunne. Luulen sen olevan positiivinen."

"Se menee naimisiin liian nuorena, saa lapsen, ei ammattia. Tekee, mitä inhoaa, tuhlaa nuoruuttaan. Kyynistyy. Minä haluan kuplia kuolemaan asti."

"Mutta olen vain yleensä niin onnellinen omissa ajatuksissani. Nyt en ole. En jaksa edes laulaa automatkoilla. Se huolestuttaa. Ja salaa pelkään kylmää ja pimeää." 

"Mitä jos jonain päivänä herään, enkä halua nousta?

"Kesäöisin on vain hämärää ja minä unohdan sen aina. Tajuan kavuta sänkyyn kahdelta ja sittenkin on pakko vielä kirjoittaa. Tekee mieli luovia asoita, mutta käyn nukkumaan. Luovin sitten huomenna, tai pesen ikkunoita. Hyvää yötä."

- Iida

Otteita päiväkirjastani

"Taidan olla osittain liian vaativa. Järjellisesti. Henkinen pinnallisuus. Kyllä, olen henkisesti pinnallinen."

"Painun kokoon ja kutistun. Haluan venyttää itseni seinästä seinään. Löydän itseni lattialta, selinmakuulta, katse kattonauloissa. Kuulen kun linnut lentävät päin ikkunoita ja mietin, milloin elämän helppous hälvenee. Ei ole luvallista olla niin tyytyväinen kuin olen. Ikkuna jyrisee vieläkin ja minä elän kuin pumpulissa."

"Luen kolumneja oikean elämän synkkyydestä ja uuvuttavuudesta. Mutta ei ihmisestä, joka on onnellinen siitä kun imurin johto rullaantuu kokonaan sisään, voi tulla sellainen. Eihän?"

"Rakastan sitä tarpeen tuntua, äh, sitä tarvetta, sitä tunnetta kun on pakko kirjoittaa."

"Tähän aikaan päivästä kukaan ei käy tupakalla kadulla, vaikka parvekkeilla on taas kieltolaput. Haluaisin kuvan siitä, miltä näyttää kun kasvoni heijastuvat lasiin ja valkoiseen puuhun. Tällaiset päivät täyttävät varantoni. En pitänyt eilisestä päivästä. Harmaus ulkona ei saanut minua ylös eikä eteenpäin."

"Täällä on harmaata ja sateista. Tänään se näytti kauniilta. En nähnyt Lahden hyppyreitä sumupilvien peitosta. Pyöräilimme Harjukatua pitkin kauniiden puutalojen ohi korkokengissä ja tennareissa, hiukset kosteudesta kiharina. Pidin siitä. Karkki sanoi, jos olisin yksin, keksisin laulun tästä tunteesta."

"Katson ikkunasta ulos. Kerrostalosta käveli ulos neljä tyttöä. Kun tietäisivät, että joku katsoo lämpimästä kun he ryömivät korkokengissään liukkaalla, lumisade sulaa hiuslakkakruunuihin."

"Kerrassaan harmillista. Pitäisi olla anorektinen, että käsi ylettyisi ikkunanraosta ikkunalaudalle lunta hipomaan. Avaan ikkunan ja kylvetän kasvojani pakkasessa."

"Tapasin pojan, joka pitää auringosta. Makaan pää jalkopäässä, aurinko paistaa ikkunasta huoneeseen. On niin hyvä olla. Auringonvalossa hiuksista pölyttynyt lattiakin näyttää hyvältä. Nauran sitä huolimattomuutta, miten jätän kenkäni. Olen tavannut pojan, joka tanssii ja näkee unta auringosta ja kuuntelee Led Zeppeliniä. Säälin niitä ihmisiä, jotka eivät pysty näkemään aurinkoa saaden siitä euforiaa. Joku jota en tunne, sanoo minua kauniiksi."

- Iida

Onnesta joet tulvivat

Yksi yö tajusin, etten ole itkenyt pitkään aikaan. Todella pitkään aikaan. Vielä vuosikin sitten itkin niin usein. Se oli perusolemus, se jatkui niin pitkään. Luulin olevani sellainen, joka itkee paljon. Silloin olo oli paha, tajuan sen nyt. Välillä itkin kun oli niin huono olla, kun en pystynyt luottamaan, kun olin ahdistunut, kun ei ollut mitään erityistä syytä. Ei siitä kukaan tiennyt, tein sen yksin ja hiljaa. Puristin huulet yhteen ja annoin silmien tulvia.

En ole itkenyt surullista pahaa oloa vuoteen. Olemiseni on keveää. Olenkohan kasvanut pieneksi? Tänäänkin aurinko, värit ja tuoksut olivat niin kauniita, miten voisin olla surullinen. Reiteni ovat auttamattoman paksut, mutta juoksen yöpaidassa ympäri asuntolaa. Ehkä selkäranka suoristui kun aloin käyttää huulipunaa.

 - Iida

Maanis-depressio

Täytin pyöreitä, ostin uudet silmät, käännyin Irlannissa, käännyin Roskassa. Olo on lukossa, yritän ajatella asioita hauskasta ja kauniista. Mutta oli ihanaa nähdä ystävä, syödä brunssia kaksi tuntia Kalliossa, kävellä paksupohjaisilla kengillä loskassa. Ja taas kun silmäilen huonettani, grafiikat hyppivät silmilleni ja haluaisin oksentaa. Tarvitsen unta.

Ja tunnin päästä leijun taas korkealla ja nauran itseni ylemmäs.

- Iida

Onni on lämmin valo

Sitä ei ole tajunnutkaan, kuinka tummissa sielunmaisemissa onkaan liikkunut kuukausi toisensa perään. Perjantaina näin auringon kunnolla pitkästä aikaa. Se tunne oli niin omituinen, jotain vain napsahti päässä sillä samalla sekunnilla kun valo osui nenän päähän - korukauniit lauseet alkoivat virrata päässä (en ole kuukausiin saanut kirjoittajan inspiraatiota), halusin piirtä eläviä malleja, syödä marmeladipullan ulkona pakkasessa, hymyillä tauotta.
Miten en ole huomannut vuorokauden ympäri jatkuvan onnen hurmion kadonneen?

Aamulla heräsin: pakkasaurinko paistoi kamalan mintun vihreiden verhojeni läpi, enkä voinut muuta kuin hymyillä. Makoilin sängyssäni, katselin ikkunasta tulevia valolaatikoita, myhäilin tyytyväisenä. Aurinko katosi nopeasti, mutta akuissa on taas hieman enemmän virtaa.

Menin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin elokuviin. Olen halunnut tehdä sen jo kauan, miksen ole mennyt? Se tuntui luonnollisemmalta kuin rymistä teatterin kassalle noutamaan ison kanalauman tilauksia. Marssin yksin saliin, istun penkilleni, kaivan esiin irtokarkit, itken elokuvaa, sen loputtua istun penkissä niin kauan kuin itse haluan, lähden, kävelen pitempää reittiä ja katselen ihmisiä. Miksi elokuvateatterit ovat ryhmäaktiviteettia? Minä sitä elokuvaa katson omilla silmilläni, kuulen omilla korvillani, ajattelen omassa päässäni. Kotonakin katson Tahrattomat mielet yksin. Tästä lähin alan ehdottomasti suosia kinoiltoja laatuaikana itseni kanssa.

- Iida