Näytetään tekstit, joissa on tunniste naama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naama. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Päiväkirjaotteita

 "Täällä on oma tuoksunsa. Rakennus, meidän kaikkien tuoksut, joissain kohdissa yhteen sekoittuneena. Välillä ovien ohi kävellessä kunkin oma tuoksunsa."

"Istuimme, makasimme laiturilla, kuuntelimme Led Zeppeliniä ja poltimme tupakkaa. Kuljimme pidemmälle rantaan, istuimme kivillä ja puhuimme talvisista pahoista oloistamme."

"Pysähdyn tähän terassin betonilattialle. Haistan veden kilometrin päästä ja miltä huojuva vihreä tuoksuu. Paljon. Haluaisin sanoa jotain paljosta. Jotain kaunista. Haluan paljoutta ympärilleni. Paljon rakkautta, paljon ymmärrystä. Paljon vihreyttä ja kirkkautta, paljon eri makeustyyppien vesien tuoksua ja lohdutusta. Nyt sisällä on pienesti pakahduttava tunne. Luulen sen olevan positiivinen."

"Se menee naimisiin liian nuorena, saa lapsen, ei ammattia. Tekee, mitä inhoaa, tuhlaa nuoruuttaan. Kyynistyy. Minä haluan kuplia kuolemaan asti."

"Mutta olen vain yleensä niin onnellinen omissa ajatuksissani. Nyt en ole. En jaksa edes laulaa automatkoilla. Se huolestuttaa. Ja salaa pelkään kylmää ja pimeää." 

"Mitä jos jonain päivänä herään, enkä halua nousta?

"Kesäöisin on vain hämärää ja minä unohdan sen aina. Tajuan kavuta sänkyyn kahdelta ja sittenkin on pakko vielä kirjoittaa. Tekee mieli luovia asoita, mutta käyn nukkumaan. Luovin sitten huomenna, tai pesen ikkunoita. Hyvää yötä."


- Iida

maanantai 18. helmikuuta 2013

Maanis-depressio

Täytin pyöreitä, ostin uudet silmät, käännyin Irlannissa, käännyin Roskassa. Olo on lukossa, yritän ajatella asioita hauskasta ja kauniista. Mutta oli ihanaa nähdä ystävä, syödä brunssia kaksi tuntia Kalliossa, kävellä paksupohjaisilla kengillä loskassa. Ja taas kun silmäilen huonettani, grafiikat hyppivät silmilleni ja haluaisin oksentaa. Tarvitsen unta.

Ja tunnin päästä leijun taas korkealla ja nauran itseni ylemmäs.



- Iida