Haaveilija

Eilinen päivä oli kai elämäni huipentuma. Voisin jo sytyttää filosofian muistiinpanorovion. Ehkä sitten kun tiedän varmasti pääseväni läpi. Palkinnoksi itselleni heitin aivot narikkaan katsomalla Karhuveljeni Kodan sekä Amelien. Sanokaa, mitä sanotte, mutta Amelie on ihanin ikinä, sille ei vain voi mitään. Sellaiset persoonalliset ihmiset ovat lahja ihmiskunnalle! Amelien katsomisessa keskellä viikkoa oli jo palkintoa sinänsä mutta päätin vielä taputtaa itseäni kunnolla päähän tilaamalla muutaman levyä. Rakastuin nimittäin Alice in Chains-bändiin enkä kestä Youtubea.

Lukeminen ei tietenkään loppunut eiliseen. Lueskelin huomiseen historian välikokeeseen ja yhtäkkiä mieleni ryhtyi halajamaan runoutta! Päähän pamahti ajatus kävely aurinkoisella ja lumisella rannalla runokirjan kera, joten lähdin kipin kapin kirjastoon. Paikalliskirjastomme runohylly on jo rakas tuttava. Kerran ostimme rakkaan ystäväni A:n kanssa kasan irtokarkkeja ja istahdimme runokirjahyllyjen väliin runopiiriin. Se oli ah, niin ihanaa! Ja paluumatkalla kirjastosta; runokirjojen ei tarvitse kuin poltella kassissa kun jo säkeet alkavat sinkoilla pääkopassa.

Sain juuri viestin numerosta, jota en ole tallentanut. Viesti käski pukeutumaan parin viikon päästä vaaleanpunaiseen. Tavoitteena on vuorata maapallo vaaleanpunaisilla tytöillä. Minä en pidä vaaleanpunaisesta. Miksei naisellisuutta voi kertoa jotenkin muuten kuin vaaleanpunaisella?



kävelytien reunaa
niin että
jäät räsähtävät

jalkojen alla
kumipohjat
ja vaikka on

kylmä
voisin syödä
ampiaisen

lausuin
lampulle
runoja

ja se
kuunteli
tarkasti

 Pelkään kuollakseni jonkun varastavan tämän kuvausprojektini kuvia (joissa esiintyy rakas ystäväni), joten en ehkä koskaan julkaise parhaimmistoa.


-Iida