Darling

Olenpas pitänyt lomaa. Uinut runojen keskellä. Haaveillut.

Rakas filosofian opettaja ennusti kirjoituksista Magnaa.
Hyvätyttökirjoititfilosofian-palkintocd:t tulivat vasta tiistaina. Voi sitä pettymysten sarjaa sattumusten perjaa kun maanantaina avasin täpinöissä postilaatikon, josta kurkistikin vain hikinen Vapaa Valinnan kuvasto. En pidä sanasta kurkistaa.

Olen ottanut tavaksi koulun ruokailuissa valita ruokailuvälineistä ernuimmat, lautasen siitä pinosta, jossa on enemmän ja mukeista kauimman. Tänään löysin upean veitsen jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Hädin tuskin pystyin keskittymään ruokaan kun ihailin veistä. Se oli tehty Etelä-Koreassa. Päätin ostaa tulevaisuudessa kaikki ruokailuvälineeni kirpputorilta, kaikki erilaisia.

Tänään tunkkaisen saksan luokan ikkunasta puhalsi lämmin tuuli. Ties mistä fysikaalisista ilmiöistä lämpö tuli, mutta se oli sellainen kesäinen tuuli. Nuuhkin ilmaa ja haaveilin kesästä, rakkaan ystävän mökistä, puusaunasta, lämpimästä järvivedestä, koivuista, kärpäsistä, grillistä (Wurst grillen), ulkohuussista, kuutamouinnista, ahtaasta mökistä, valvoituista öistä, tappiin saakka nauramisesta, kylki kyljessä nukkumisesta, jäätelöstä, hyttysistä, Radio Rockin yöohjelmasta, syvällisyydestä ja elämä on ihanaa-fiiliksestä.

Viikonloppuna ylitän itseni ystäväni kanssa. Päätimme uskaltautua kulttuurimatkalle kaupunkiin AUTOLLA. Mutta olen innoissani; tykkään hirveästi tuosta kaupungista, tosin kesällä, jossa olen eksynyt kertoja ja kokenut kaiken. Viettänyt piknikkiä keskellä yötä kirjaston pihalla teatteri-ihmisten kanssa ja kesäkuumalla esittänyt kadulla performanssia. Pääsen taas tapaamaan rakkaimpia taiteilijoita ja menen katsomaan harrastajateatteria. Ja seikkailen Wanhassa kaupunginosassa kiinalaista etsien. Lauantaina siis tulen kaipaamaan kesää vieläkin enemmän.

Tällä hetkellä runolistallani työn alla on Arno Kotron Musta Morsian. Sanovat Sitä Rakkaudeksi oli niin mahtava että nyt on pakko kokea jatko-osa.



sinä aina sijoitit onnen kulman taakse
huono sijoitus

minä en riittänyt sinulle
   kyllä sinä minut halusit
ihan varmasti halusit

samalla tärkeämpää
valloittamattomat mantereet
aidan takaiset viheriöt

ei ole vieraita pöytiä
       viereisiä vain

sinä kaihosit kauas

näen sinut yhä ikkunalla
katsomassa hiljaa kaupungin
vietteleviä valoja

hakusit näyttää niille
             totta vie näytit

jotain minullekin
            väistämättä

-Arno Kotro

-Iida