Siis. Olen tajuttoman hyvä syväämään. Mutta haluan niin kovasti tyrkyttää nastaa otsistani ja uutta hävytöntä lävistystäni. Ja sitten. Tiedättekö mitä. Olen ollut koko kesän Helsingissä, mahdottoman tyytyväisenä, tallonut kadut, syönyt sushit ja oppinut sporareitit, enkä eksy enää Kalliossakaan. Mutta kun viime viikolla lähdin kohti Rovaniemeä (muuttamaan 500 metriä entisestä kodistani) ja astuin ulos junasta, haistoin luonnon ja kesän ja taivaan ja tunturien miniatyyrit. Ja viikko ennen tätä näin Rovaniemen rakkaita. En muistanutkaan, kuinka ihania ne ovatkaan. Ja kun palasin Helsinkiin, halusin sieltä välittömästi pois. Jokainen auton ja raitiovaunun ääni ahdisti. Ja minä kun olen aina rakastanut raitiovaunun ääntä. Jokainen kirkuva lapsi ja örjyvä spurgu, tatuoitu hipsteri, persettä vilauttavat shortsit saivat silmäkulmani nykimään. Niinpä nousin bussin penkille ja lähdin kotiin maalle. Vielä viikko sitten toivoin, etten saisi mediapassia Flowhun. Jottei tarvitsisi lähteä Helsinkiin. Mutta se nyt oli vain mielen harhahdus.
Nyt vain odotan että kuukausi vilahtaa silmieni ohi notta pääsisin takaisin Rollon rauhaan.
