Iltakilpa

Haaveilu koituu vielä jonain päivänä kompastuskivekseni.

Minä, nähkääs, pidän haaveilusta eniten mennessäni nukkumaan. Toisinaan odotan nukkumaanmenoa innolla sen takia, että olisi hyvin aikaa haaveilla. Pimeä huone ja lämmin sänky on mitä otollisin paikka suunnitella tulevaa parisuhdetta, reilausmatkaa, taideopintoja, L:n saamista äidinkielestä jne. jne.
Niinpä minä en saa öisin unta. Minä tiedän, että saisin unta jos asettaisin itseni selälleni, rentouttaisin kropan ja veisin kaikki ajatukseni varpaisiini. Mutta haaveilu kiehtoo enemmän.
En haaveile päivisin. En oikein tiedä, miksen. Yksi ystävä erehtyy haaveilemaan kesken kirkkaan päivän keskellä koulun loistevaloputkia keskellä hänelle puhuvaa ihmismassaa. Minä en vain osaa. Yöhaaveilu on Kurjuuden Kuningattarelle ominaista ja luontaista.

Harmi, että nukkuminenkin on niin ihanaa.

-Iida