Jeesus ei pelastanutkaan

Muutamia vuosia sitten olin sellainen seurakuntanuori, joka pyöri jokaisessa nuorten tapahtumassa, kuunteli gospelia, johon tuhlasi rahansakin, lueskeli Raamattuakin silloin tällöin.
Mietin, miksen ole sitä enää. Mikä siinä ylipäätään viehätti?
Vaikka seurakunta ja kristinusko on ryssinyt paljon Suomessa, nuortentyö on omaa luokkaansa. Kun vielä olin epävarma ja helposti puhuttavissa, todella eksynyt 15-vuotias, rakastuin seurakuntaan perinpohjaisesti. Ihmiset ympärillä ovat jotenkin täysin itsensä ja ottavat toiset vastaan halaten. Aloin pitää ihmisistä, joista en ollut ennen pitänyt. Negatiiviset ja ärsyyntyneet teinipersoonat rauhoittuivat ja näyttivät itsestään jotain muuta, mitä en ollut koskaan ennen huomannut. Kun ei ole koskaan oikeastaan kuulunut mihinkään, tuntuu lamauttavan hyvältä päästä yhtäkkiä osaksi jotain isoa yhteisöä.

Ja gospel. Ja ne konsertit. Nyt kun mietin tarkemmin, taisin kuunnella gospeliakin vain niitä konsertteja varten. Siellä olemme yksi iso tuhatpäinen perhe, jossa me kaikki rakastamme toisiamme. Maata Näkyvissä - en tiennyt mitään parempaa. Kuinka monta kertaa olen istunut pimeässä jäähallissa, korkealla yleisössä tuhansien kännykänvalojen alla ja itkenyt sitä, miten lämpö tuntui selkäytimestä sormenpäihin.

Viimetalvena homoviha tuli ja potkaisi seurakunnan pitkälle pois elämästäni. Koko soopa tuntui emävaleelta kun sain tietää, miten homovastaisia nuortenohjaajatkin olivat. Ja ovat.

Viimeinen hyvä muisto seurakuntanuoruudesta on viimekesältä. Lähdin Suvin ja Valtterin kanssa erään rippileirin mukana lähetysjuhlille. Tai oikeastaan me vain erkanimme ja menimme puistoon pussikaljalle. Se päivä oli niin kuuma ja aurinko yritti saada ihon karrelle. Siinä auringon alla poltimme tupakkaa ja puhuimme filosofiaa. Jonka jälkeen menimme uimaan maauimalaan. Silloin mulla oli pitkän tukan takutkin. Siellä maauimalassa esiintyi Kaemo. Se soittaa reggaeta kristinuskon sanomaa ylistäen. Rastat olivat uimisesta painavat ja päälläni oli se valkoinen kukkamekko. Oli niin kuuma, että konsertin ajan seisoimme sellaisessa altaassa, jossa vesi yletti vain nilkkoihin. Aurinko paistoi, reggae soi, tanssimme vedessä ja lauloimme kristinuskolle.

Siinä kaikki.

Askartelin itselleni viikko sitten lyhyen tukan takut ja pah - miten vähän ne takkuja muistuttavatkaan!

-Iida