Kohta neljä kuului näin: "Harrasta elämää". Suuni loksahti hämmästyksestä ja oivalluksesta auki. Miksi olen saanut kiinni tästä superfilosofisesta puoliskostani nyt vasta, nyhdän näitä elämän todellisia viisauksia jo lähes hatusta. Harrasta elämää. Itse käsitän harrastuksen asiana, josta pitää, sitä tekee mielellään. Lopetin harrastuksen musiikkiopistossa kun en enää nauttinut soittamisesta, vaan odotin kauhulla perjantain teoriatunteja. Harrastuksen kuuluu olla ihanaa. Harrasta elämää. Nappaile elämään ihania asioita. Yksi tuosta ja toinen tästä. Vou. Voiko sitä yksinkertaisemmin sanoa?
Viides kohta kuului: "Ryhdy auton kuljettajaksi". Siinä tuli toinen napakymppi. Turha olla matkustaja kun voi itse päättää, minne mennä. Ihan itse. Matkustajilta voi vastaanottaa vinkkejä, mutta aah, voin valita itse. Oma elämä ei riipu muiden käskyjen varassa. Kuljeta itse. Reitin voi valita itse jo valmiiksi tai mennä impulsiivisesti sinne, mikä parhaalta tuntuu. Eikö olekin mieletöntä, että elämänsä voi ohjata itse?
Tällä hetkellä saatan hieman sotia näitä ohjeita puolesta ja vastaan. Päätin puhdistaa elimistöni nykypäivän myrkyistä. Säilöntäaineet ja muut jalostuksen kulmakivet. Viiteen päivään en syö lihatuotteita, maitotuotteita, munatuotteita, viljatuotteita, valmisruokia, lisättyjä sokereita, kahvia, alkoholia. Yritän siis epätoivoisesti täyttää maarua vihanneksilla ja linsseillä. Tiedostaen sen, että jääkaapissa on kakkua, sen viereisessä pakastimessa jäätelöä ja sen viereisessä kaapissa keksejä. Olen kestänyt jo kolme päivää, enkä vain ole ratkennut. Tänään mieleni alkoi tekeä leipää ja munakasta. Ihan vain munakasta. Ei lisukkeita, suolaa, mitään. Mielitekojen vastustelu ei helpotu siitäkään, että huomiseen ateriaani on käytettävissä noin kolme porkkanaa ja paketillinen linssejä. Huomenna saatan heittäytyä polvilleni ja antautua, ainakin vähän. Ihan yksinkertaisesti sen takia, että ruoka-aineet vain loppuvat.
Enkö kuitenkin ole auton kuljettaja jos vastustan jalostettuja vain siksi että haluan. Että oloni olisi parempi. Kukaan ei ole käskenyt tehdä niin, minä teen silti. Enkä anna sellaisen vähäpätöisen tekijän kuin ravinnon ohjailla elämääni. Tarkemmin ajatellen annan. Helpompaa on olla kaikkiruokainen.
Vihaan lemmikkikuvia blogeissa, mutta katsokaa nyt tuota hulipumpeliani.
Tuliaispaita
-Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti