Penkoessani vanhoja kirelaatikoita löysin majesteellisia löytöjä, jotka Luojan kiitos eivät menneet kaupaksi kolme vuotta sitten. Laatikon uumenista putkahti mielettömästi kivoja tissivyön tapaisia erittäin laihojen ihmisten vöitä, jotka äitini on muutama vuosikymmen sitten hylännyt.
Löysin myös vanhan 80-luvun Suosikin, joka vasta hilpeyttä aiheuttikin. En voi ymmärtää, miten voi tuntea niin suurta hilpeyttä että ahdistusta lukijapalstoja selaillessa. Jammu, joka aiheuttaa häpeän punaa poskillani vielä uusimmissakin (tai ainakin kymmenen vuotta sitten ilmestyneissä) numeroissa, vie voiton. Saanen havainnollistaa tätä tunnetta lainauksella kyseiseltä palstalta:
"Boys! Boys! Boys!
Niin just poikia! Vaaleita, tummia, pitkiä, lyhyitä, söpöjä, komeita! Miks teitä on niin paljon?? Te ootte kaikki niin makeita, niin, niin...ihania! Ovelia, rohkeita, ujoja, kovia, kilttejä... Mitä te vielä ootte?? Mä rakastan pelkästään sitä, kun joku jätkä hymyilee mulle. Mä tuun pelkästään siitä täyteen iloa ja valoa, mä vaan hymyilen ja nauran takaisin, vaikka tekis mieli hypätä kaulaan ja kiljua ilosta! Mä ihastun johonki ohi kulkevaan poikaan, joka kattoo mua silmiin, liian helposti ihastun. Kiitos teille kaikille pojille, että ootte olemassa, pelkästään siitä ja kaikesta muusta. Pitäkää kuuma kesä, mutta älkää särkekö kenenkään sydäntä. Kisses for you boys!
Grazy sweet girl"
Pojista puheenollen, juhlistimme eilen rakkaan ystäväni kanssa kesäloman alkamista linnoittautumalla sisätiloihin ja katsomalla kolme tuntia kestävän Tuulen Viemän. Totisesti rakastan Rhett Butleria. Totisesti rakastan Tuulen Viemää kirjana. Totisesti tulen jonain päivänä lukemaan kirjan Rhett, joka kertoo Tuulen Viemän tämän härskin miehen silmin. Aah.
Laitoin Gimmelin levyn, jossa aidot nimmarit, myyntiin hintaan 1 e. Tunnearvo suuri.
En aina välitä kauniista ilmasta.
-Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti