Ihmiset yksi toisensa jälkeen paheksuvat naiiviuttani uskoa siihen, että elämä on hyvää ja kaunista. On yllättävän helppoa viitata kintaalla ja käpertyä itseensä ja höyhenenkevyeeseen pikkusieluunsa. Katselen taas laskevaa aurinkoa ja haistan mullan, ja olo on hyvä. Leijuva pöly auringonsäteessä on ihastuttavaa. Kyseenalaistan itseni, ja pessimismi kertoo elämänilon häipyvän, kun tulen aikuiseksi.
Äiti paheksuu niitä 30-vuotiaita, jotka nauravat ja hyppivät julkisella paikalla, kun on sellainen olo, tuhahtaa päälle "kakara". Kai elämänilon kuuluisi häipyä kahden vuosikymmenen jälkeen, mieluummin jo aikasemmin. Miten käy omalla kohdalla. Uskon kai tekotaiteellisuuteeni, esitänkö itseäni? Olenko oikeasti tällainen, vai olenko tekohaaveilija. Pelkään kuollakseni sitä hetkeä, kun en halua enää rikkoa saippuakuplia, maata ruohossa, ulvoa naapurin kissalle, lähteä reppumatkalle.
Äitee kiidätti miut Turkuun muka etsimään kangasta lakkiaismekkooni. Paikan päällä hän keksikin käydä vielä muutamissa paikoissa tarkistamassa, josko mustia fiftarimekkoja olisikin yllättäen ilmestynyt mallistoihin. Ei ollut. Ärtymyksissäni ryhdyin tuhlaamaan palkkarahojani alehintaisiin taitelijantarvikkeisiin, missä muuallakaan kuin, Biltemassa!
Da Outfit of the day: mekko 5e(?), Helsingin Kierrätyskeskus
Da Catch of the day: Akryylivärit 20e, Biltema. Jännät grafiikkakynät 2e, SKK. Paskoja suteja 3e, SKK. Rimpula maalausteline 17e, Biltema. Mustepullo 6e, SKK.
Da söprais of the day: Opiskelijan fisheye aka ovisilmä(!!!!) 4e, Biltema. Herralle kiitos siitä jostain blogista, tämä on sangen hauska.
-Iida
PS. Jos joudun (?) opintojen takia muuttamaan Turkuun, en ole siitä niin surullinen, sillä Turun hedelmätorilla on törkeän halpaa, ja huhtikuussa espanjalaiset mansikat maksavat, olikohan se, euron litralta.
24 tuntia pä ivässä (toim. huom. kyllä, välimerkki juurikin tuossa)
kuningas ampiainen
Haluan välittää pahoittelu kaikille niille henkilöille, jotka ovat onnettomasti päätyneet blogiini viimeksi mainituilla Google-hakusanoilla.
Joponikin on oranssi ja kukallinen.
Aiheeseen liittyen tämä kuvakaan ei liity aiheeseen mitenkään.
Leivoin niitä vihaisena, vaikka fiilistelin koko päivän sitä, että minäpä leivon macarooneja kun pääsen kotiin. Suoranaisesti vituiksi tuntui menevät tämäkin lasti. Olo on kuin ruotsalaisella kokilla.
Huomenna tulee perkeleen monta tuntia Simpsoneita televiissiosta, ihanaa!
Joten huominen päivä ei juurikaan poikkea normaalistani. En ymmärrä niitä ihmisiä, joiden kanssa katsoo töllöä ja sitten he kuuluttavat tylsistyneenä nähneensä tämän jakson. Vot sou evör? Jo ipanan palleroina meillä saattoi olla pikkuveljen kanssa sama video pesässä melkein kuukauden putkeen. Ja sehän katsottiin joka päivä. Nyt helmikuussa lainasin kaveriltani pari Simpsoni-boksia. Asianosainen juuri eilen ihmetteli, miten kahden tuotantokauden läpikäymiseen voi mennä kolme kuukautta (tyyppi ei selkeästikään osaa laskea). Dah, katson niitä kolmatta rundia!
Check out my coolest sneakers.
Etsin teille Swedish Chef - laulua, jonka sijasta löysinkin tämän:
No eihän Suvi lue, kun ei tiedä koko Kurjuuden Kuninkaan olemassaolosta.
Ja hei, tämä ei ole niin pitkä ja raskas, miltä näyttää!
Koska aprillipäivänä kukaan ei huijannut Iidaa (koska hän ei toisinaan lue edes lehtiä), päätin mennä pettyneenä kirpputorille. Naapurikunnan kirpputorilta haalin yleensä vaatteita, kenkiä ja kirjoja, tältä kauimmaiselta laukkuja ja kirjoja. Aprillipäivä olikin perin erikoinen päivä, sillä löysin tuhottomasti musiikkia. Jo aiemmin olin päättänyt ostaa Suville hassun hauskan synttärilahjan kireltä, en tosin tiennyt, mitä se voisi olla.
En ole koskaan ostanut vinyylilevyjä, kun en omista edes tuota retromuodikasta soitinta. Tällä kertaa keksin loistokkaan syyn ostaa vinyylejä. Suvi. Valitsin umpipähkää kohtuuhintaiset ja hyvännäköiset vinyylit: Sounds like hits nro 3 (3e), sekä The Osmonds - Crazy Horses (2,5e). Etenkin jälkimmäinen osottautui onnenkantamoiseksi. Kännykkäsukupolven edustajana en ollut kuullutkaan Osmondin sisaruksista. Hinnan puolesta luulin sen olevan menneiden vuosien yhden hitin pändi. Tänään sitten kuuntelin tuota kyseistä yhtyettä juutupesta (koska en edelleenkään omista muotisoitinta) ja nyt voin sanoa: Jos omistaisin gramofonin, jäisi Suvi ilman hulluja hevosia. Perin ihastuttava löydös.
Ja kappas kun jo melkein unohdin ettei tämä mikään vinyylipostaus ole!
Onnekkaana löysin samalta retkeltä Faith No Moren King for a Day... Fool for a Lifetimen. Ja Stam1na Viimeinen Atlantiksen, mutta tuon voi varmaan bongata marketin hyllyltä samaan hintaan. Se jäi sinne nauramaan paskaisesti rasvalettiselle myyjälleen.
Vanha valokuva 1e, Faith No More 3e, nappipaketti 50 snt
