Warum

Kurjuuden Kuningas himoitsee selkeyttä ja minimalistisuutta. Kurjuuden Kuningas haluaa sisällön esiin ulkokuoresta. Siksi. Darum.

Haluaisin joulupukilta HelouKity-huulirasvan ja paljon runokirjoja. Omistan vain yhden ja sekin on anarnia (ei Annika, älä epäilekään vähäittelyksi!). Haluan myös kaikki levyt. Amelien ja Koopin. Erityisesti Amelien. Ja erityisesti Koopin. Se on uusin tuttavuuteni ja rakastan sitä. Ai niin, en saa unohtaa Edith Piafia. Maailmannaisen on kuunneltava Piafia.

Viikon viisaus:
"Vanha sanonta, kädestä pitäminen on parasta seksiä, ei pidä paikkaansa laisinkaan, sillä kädestä pitäminen ei ole seksiä ollenkaan. Parasta seksiä on seksi."


Viikon rakkaus:

Viikon tältänäyttäähelsinkiheinäkuussa-kuva:

-Iida

Rakastan sitä laulua

Rääkkään Spotifya liitoksistaan jankkaamalla Rajattoman joululauluja. Lumettomuuden ahdistustani olen kompensoinut askartelemalla joulukortteja, suunnittelemalla joululahjoja sekä haaveilemalla paketoinnista. Huomenna menen kirjastoon lukemaan muunmuassa jouluaiheista Kodin kuvalehteä.

Eilen katselin Le Havrea. Minua neitoa ei ole vaikea miellyttää, riittää että valitsee elokuvan kieleksi ranskan niin olen onnellinen. Sata yksikköä plussaa jos elokuva on sen tyylinen, kuin odotan ranskalaisten olevan; hieman outoja, avoimia, aukollisia. Älkää missään nimessä kertoko kaikkea. Le Havre miellytti minua kaikin puolin, vaikka Kaurismäellä olikin kätösensä pelissä ja ruudussa vilahteli Fazer. Mutta rakastan sitä apaattisuutta. En Fazerin, vaan näyttelijöiden.

-Iida

Je ne parle pas français

un    deux    trois    quatre    cinq    six    sept    huit    neuf    dix

Opettelin ranskaa. Osaan lausuakin. Isona olen upea ja erikoinen maailmannainen, joka ostaa vaatteensa vintagena ja sanoo asiansa ranskana.

-Iida

Anime-hater loves Totoro

..muunmuassa

Olenko kertonut, kuinka rakastan Totoroa? Pari talvea takaperin tietämättömänä Hayo Miyazakista ostin itselleni Totoron joululahjaksi. Seurauksena puolen vuoden päästä juoksentelin koko kesän pelloilla mummomekossa risainen sateenvarjo kainalossa ja kerron vastaantulijoille tarinoita japanilaisversiollisista noidista ja peikoista. Lisäksi lähes koko lähipiirini tietää, että Iida osaa japaniksi sanat kiitos, kyllä, isä, äiti, tammenterho, sekä mustapallero.

Hauskinta on, etten oikein siedä taannoista anime-buumia, en pidä edes Pokemonista. Rakastuin noin 12-vuotiaana Sailor Mooniin. Tämäkin suhde kesti noin kaksi kuukautta.

En näytä oikealta

Enkä vasemmalta.

Luin sikahienoja taideblogeja ja päätin. Että alan uskoa itseeni. Ja teen töitä. Yritän yritän yritän. Päästä taidekouluun. Harjoittelen ja opiskelen, teen joka päivä kuvaamataidon töitä ja saan lukiodiplomin valmiiksi ennen hakuja. Jos en pääse sisään. Muutan kaupunkiin. Teen töitä. Harjoittelen harjoittelen harjoittelen lisää. Opiskelen opiskelen opiskelen. Teen sitä mitä haluankin; juoksen näyttelyissä ja minusta tulee taiteellinen. Löydän itseni. Kurjuuden Kuninkaastakin tulee jonain päivänä hieno ja oikea.

Ne taideblogit joita luen on oikeita.


-Iida

Rahanteon sivutuote

Ihanana ja tunnollisena sisarena ajoin kirelle järjestelemään siskon loosia. Samalla hoidin ystävä"velvollisuudet" ojennellessani ystävättärelleni Annikalle henkareita ja hintalappuja. Lauloimme myös pilkkalauluja erinäisille tavaroille ja kehittelimme tarinoita niiden omistajista. Tämä käynti oli sinänsä omalaaituinen etten ostanut kangasriepuja tai edes laukkuja! Tilanne saattaa tosin selittäytyä opintorahojani noin puolella kuluttaneesta Von Hertzen Brothersien baarikeikasta, joka innosti alkoholin käyttöön. Kenties koska keyboard nautti olutta.

Katu-uskottavaan kireoutfittiin kuuluu Berliiniläisen kirpparin haaremihousut, kulahtanut äidin vanha villatakki, sekä megalomaaninen vintagehuivi.

Lempikirjailijani John Irvingin Oman elämänsä sankari 1,5 e.

Naarmuuntunut mutta hurmaava peltitarjotin 0,5 e. Teekuppi 0,1 e.

 

On tärkeää havainnollistaa, miltä teen juonti näyttää eri muokkaustavoilla. Myös erittäin tärkeää teidän kannaltanne on havaita, miten upeasti tuunattu huoneeni ovi on. Älkää tunnistako vuoden 2009 Demi-leikekuvia.

terveisin Iida

Mull on runon sielu

Kirjoitellessani Kiestinki-albumin ihania lyriikoita runokirjaani huomasin pienen muistiinpanon, jonka olen itselleni kirjoittanut: "Eino Leino - Heinäkuun lapsi". Olen kenties runokirjoja lueskellessani havainnut ihanaisen runon, jonka olen päättänyt etsiä internetin syövereistä kun aika antaa. Tästä alkoikin intensiivinen googlausseremonia, jonka lopputulokseni oli ahdistava puristus sydämessä etsiessäni paikalliskirjaston aukioloaikoja. Herään siis huomenna huomattavasti ennen kello kahta ja juoksen kirjastoon etsimään Eino Leinon runokirjoja. Mikäs siinä, voin kunnioittaa itseäni - moni ei aloita syyslomaansa viettämällä ensimmäisen loma-aamun kirjastossa runohyllyjen välissä. Surullisinta on se, että World Wide Web petti minut jälleen. Koska tiedonhakutaitoni ovat niin täydelliset, tarkoittaa tapaus sitä, ettei internetistä löydy kaikkea. Ei edes Eino Leinon -kansallisrunoilijamme- kaikkia runoja?!

Nyt kun tuosta Kiestingistä mainitsin, kirjoitanpa yhden laulun lyriikat.

Kun porstuassa narahti
juoksin heti katsomaan
joko toi joku viestiä nyt meidänkin tupaan
Joka päivä rukoilin
häntä sieltä takaisin
jos en ehjänä meistäni saa kunhan vain palaa


Pyysin väärin
liian vähää
täytetty toive, ei enempää


Palattuaan kotiin
hän oli joku vieras mies
vaikka hahmossa tuttua
niin silmät on kuolleen
Kesät jälkeen talvien
kylvöt jälkeen kyntöjen
illat pitkät hän vaiti istui
tuijotti tuleen


Pyysin väärää
liian vähää
Hiljaiset vuodet, päättykää


Tähän vielä sielukas musiikki, sävel, sovitus. Siivosin samalla tätä laulua kuunnellessani. En siivonnut enää kun tuo kolmas säkeistö iski.

Sayonara, kids, menen takaisin Kiestinkiin syömään pekaanijätskiä.
-Iida