Iidaviivasofia

Nyt se on todistettu - netissä voi tavata turvallisesti ja turvallisuutta voi jatkaa livenäkin. Emmi ajoi, minä istuin, 50 kilometriä länteen, kävimme taidemuseossa koskemassa Gallen-Kallelan taulua, kuuntelemassa livejazzia hienostoatmosfäärisessä kahvilassa. Ja se nettipoika oli yllätys. Iidaviivasofia, se sanoi. Kateeksi käy niitä ihmisiä, jotka (ainakin) näennäisesti hyväksyvät kaikki, pystyvät keskustelemaan taukoamatta ja sanomaan, mitä mieleen tulee - häpeilemättä. Siinä se istui vaivatta, Emmillä oli sentään minut.

On myös todistettu, että pihi ihminen voi tuhlata 165 euroa kuuden tunnin aikana, mitään sen elintärkeää tarvitsematta. Tämä bööna osti farkut (40e), canvas-tauluja (2x4,5 e), taas akryylivärit (20e), mustekynän (11e), ruman kansion jota en koskaan tarvitse (4,5e), muotoilevat alushousut (46e, S-omistajuus kannattaa!), huivin (9,95e), lounaan ja jälkkärin (10e) ja kengät (8,5e, S-omistajuus kannattaa!). Miksi kerroin tämän kaiken?


Viimeaikoina olen ostanut ideaaleja huiveja turbaanin virkaan, mielessäni minä hikisenä heinäkuussa matkustamassa Ranskan halki junalla Italiaan. Rinkka sylissä, tai vaihtoehtoisesti selässä.

Viimeviikko oli ihana, nyt katson ikkunasta ulos harmaata sadetta ja siinä juoksevaa mäyräkoiran pentua. Onneksi Annikki lupasi tehdä kanssani kiinalaista ruokaa ja uunijäätelöä ja ladata ihana-atmosfäärisen elokuvan (vai mikä se adjektiivi olikaan).

-Iida