Kesä on jo niin pikällä. Ei se periaatteessa mitään, varsinaista lomaa en ole kokenutkaan ja odotan innolla koulujen alkua. Mutta kesällä olen parhaimmillani, luovimmillani. Pidän valoisasta. Etenkin valoistasta pimeästä. Torstaina olin yksin kotona. Pakko olla in loppui puoli kahdeltatoista, jolloin katsoin ikkunasta ulos. Valoisa pimeä kutsui luokseen. Se yö oli täälläkin aivan hiljainen, taivas oli oranssi ja vaaleanpunainen ja pilvet olivat harvassa ja haituvaisia. Puin päälleni, kyllä, toppatakin, ja tuntui lämpimältä ja seesteiseltä. Kävellä kylän hiljaista katua, tietää että on yö. Kävelin lupiinipellon keskelle, kerrankin kun kukaan ei ollut katsomassa. Pidänköhän liikaa yksinäisyydestä?
Ai niin, unohdin jo kertoa. En päässyt Lapin Yliopistoon. Tänävuonna. Laitan hakupaperit Lahden Kansanopistoon, joten olen onnellinen. Olen myös onnellinen siitä, että tänään paahdan vaahtokarkkeja kynttilänliekissä. Ja siitä, että eräänä yönä tilasin yllättäen cdon.comilta ensimmäisen albumini Koopia, ja rakkauselokuvani The Sciense of Sleepin. Sähköpostissa niiden luvattiin saapuvan lähipäivinä. Huomenna opettelen maalaamaan vesiväreillä. Kuten monena muunakin päivänä olen yrittänyt.
-Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti