Maailmanloppuni

Opisto loppui ja minä matkustin bussilla takaisin maalle. Nyt huomaan, millaista on olla ei-toivottu omassa kodissaan. Teen kaiken väärin, hän sanoo, vaikka teen kaiken enemmän oikein kuin ennen. Ikävöin Lahtea ja ihmisiäni ja itsenäisyyttäni. Mutta aamuisin haistelen terassilla uuden tuoksuista makeaa vettä ja odotan tulevaisuutta.
Olen ollut pääsykokeissa Kouvolassa ja Lahdessa. Olen piirtänyt Elviksen paljaita pakaran poskia ja rakentanut grillitikuista epäonnistuneita siltoja. Sunnuntaina Rovaniemelle, eikä tuskaista odotusta ole jäljellä enää kuin vain kuukausi.
Viimeisen viikon Lahdessa vietin pienen Vesijärven puistossa itkevien pajujen alla, join viiniä ja yritin olla niin lähellä rakkaimpiani. Kiinnitin hiuksiin muovisia kukkia, lämmin tuuli kuivatti kosteita poskia. Viimeisenä päivänä itkin jo valmiiksi kaipuuta, onneakin. Käskivät luottaa kykyihini, kuulin asioita joita halusin kuulla, mutta joita en osannut odottaa. Ehkä en ole koskaan aiemmin oppinut näin paljon, kehittynyt näin paljon, kuin tämän vuoden aikana.

- Iida