Kaupunkilaiset maalla

Vuodenkin kun asuu tiettyjen kanssa saman katon alla, pystyy kuluttamaan aikaa    olemalla hiljaa. Tunnen luissani olevani näiden kanssa, vaikka näen vain peilityynen järven selän ja kuulen linnut. Kun käännän pääni, siinä he ovat, katsovat samaa maisemaa. Ja kun sanon järjettömiä sanayhdistelmiä, voin huutaa heidän kanssaan kilpaa niin että ääni kiirii vastarannalle. Vaikkemme edes näe sitä. Sitten kävimme maan ainoissa kahviloissa ja kiipeilimme koskessa, leivoimme kakkuja kaurakekseistä.

Kirjoitin päiväkirjaani "Haluan kuplia kuolemaan asti."

- Iida

Maailmanloppuni

Opisto loppui ja minä matkustin bussilla takaisin maalle. Nyt huomaan, millaista on olla ei-toivottu omassa kodissaan. Teen kaiken väärin, hän sanoo, vaikka teen kaiken enemmän oikein kuin ennen. Ikävöin Lahtea ja ihmisiäni ja itsenäisyyttäni. Mutta aamuisin haistelen terassilla uuden tuoksuista makeaa vettä ja odotan tulevaisuutta.
Olen ollut pääsykokeissa Kouvolassa ja Lahdessa. Olen piirtänyt Elviksen paljaita pakaran poskia ja rakentanut grillitikuista epäonnistuneita siltoja. Sunnuntaina Rovaniemelle, eikä tuskaista odotusta ole jäljellä enää kuin vain kuukausi.
Viimeisen viikon Lahdessa vietin pienen Vesijärven puistossa itkevien pajujen alla, join viiniä ja yritin olla niin lähellä rakkaimpiani. Kiinnitin hiuksiin muovisia kukkia, lämmin tuuli kuivatti kosteita poskia. Viimeisenä päivänä itkin jo valmiiksi kaipuuta, onneakin. Käskivät luottaa kykyihini, kuulin asioita joita halusin kuulla, mutta joita en osannut odottaa. Ehkä en ole koskaan aiemmin oppinut näin paljon, kehittynyt näin paljon, kuin tämän vuoden aikana.

- Iida

Kaikki auringosta

 Tuona päivänä humalluin auringosta ja lämmöstä. Jos katsoi vain taivaalle, tai sulki silmänsä ja käänsi pään vasten ilta-aurinkoa, voisi luulla olevan kesä. Yritimme puhaltaa saippuakuplia autotielle asti, pilven verran. Kun unohti sen, että pian muutan takaisin kotiin, olin niin onnellinen. Sain pääsykoekutsujakin. Mutta nyt lähden pystyttämään näyttelyä.

 

- Iida