Kaupunkilaiset maalla

Vuodenkin kun asuu tiettyjen kanssa saman katon alla, pystyy kuluttamaan aikaa    olemalla hiljaa. Tunnen luissani olevani näiden kanssa, vaikka näen vain peilityynen järven selän ja kuulen linnut. Kun käännän pääni, siinä he ovat, katsovat samaa maisemaa. Ja kun sanon järjettömiä sanayhdistelmiä, voin huutaa heidän kanssaan kilpaa niin että ääni kiirii vastarannalle. Vaikkemme edes näe sitä. Sitten kävimme maan ainoissa kahviloissa ja kiipeilimme koskessa, leivoimme kakkuja kaurakekseistä.

Kirjoitin päiväkirjaani "Haluan kuplia kuolemaan asti."

- Iida