Olen niin onnekas

Fuk. Kävin taas kirpputorilla. Zum Glück kävin. Löysin taivaallisia asioita taivaallisin hinnoin.

ruskeat nahkaiset talvikengät, 2 e

mustat herrainkengät, 2 e

helvetillinen kasa Trendejä, 3 e

polvimittainen farkkutakki, jonka leikkasin erittäin lyhyeksi välittömästi kotiin päästyäni, 1,5 e


Että siis olen erittäin onnellinen ja taivaassa löytöjeni johdosta. En oikeasti olisi ikinä osannut unelmoidakaan että voisin jonain päivänä tehdä tällaisia löytöjä. Ne kengät. Voi luoja niitä kenkiä. Pilkkahintaan. Kohtalon peliä kun olen useaan otteeseen päättänyt olla ostamatta herrainkenkiä henkkamaukoista ja muista. Ja ne talvikengät. Hivelevät silmää. Ja se farkkutakkikin. Oli NIIIN lähellä, etten ostanut H&M:n lyhyttä farkkutakkia. Kiitän silmiäni, jotka loosin tangosta tuon järkyttävän polvimittaisen farkkutakin bongasivat sen alkuperäisestä hirvittävyydestä huolimatta. Kotiin päästyäni olin niin tohkeissani, etten huomannut ottaa ennen-kuvaa takista. Voitte kuitenkin kuvitella.

 

Muuta jännää, mitä on tapahtunut, on se että notta huomasin että minusta on tullut jonkin tason häähullu. Näet suunnittelen omia häitäni; miten kosinta olisi suotava, minkä valkoisen sävyn haluan hääpukuuni, onko hiukset auki vaiko kenties kiinni, laitanko silmälasit vai piilarit, minkä juustokakun haluan jne. jne. Kirottu olkoon hääohjelmien keksijä!     Ja ah! Sormukset! Rakastan niitä jo muutenkin, mutta kaikki sormukset näyttävät erityisen upeilta vasemmassa nimettömässä. Tiedä häntä, johtuuko tämä siitä, mitä sormus nimettömässä symboloi, vai onko nimetön vain erityisen hoikka sormi muihin verrattuna, onko location superhyvä vai mitä se on, mutta testaan AINA kaikki sovitettavat sormukset vasemmassa nimettömässä, vaikka käytänkin niitä oikeassa keskisormessa.

 

-Iida

Mitä siitä jos emme aamua kohtaa?

Hiiteen Saksa tänään.

Klo 14.45 mieleni alkoi halajaa kirpputoreja.

Klo 15.02 I was on my way with Annika.

Kolffin rähjällä (jossa on neljä vaihdetta + pakki) matkustimme metsien ja peltojen taa haalimaan käytettyä tavaraa. Tosin itse olin matkalla vain metsän taa, mutta raivokas kuskimme halusi ylittää myös pellon. Matkalla tavasimme toisillemme: "Katseen, joka ei jaksanut nostaa tähteä takaisin taivaalle, kaiun nuutuneesta äänestä, joka kerran oli KESÄISEN TUORE tittiditittididii". Uskotulta vakiopaikaltamme ostin, perkele vieköön, taas tavarankuljetuselementin! En voi käsittää, mikä siinä on, mutta kirpputorilta lähtö on näemmä täysin mahdotonta ilman jotain laukun tapaista. Nyt otin kuitenkin askeleen kohti edistystä retrolaukuista ja ostin neljän euron repun. Tosin nahkaa sekin, en ole vuosiin ostanut ei-nahkaista laukkua, ja tässä parin vuoden aikana olen ostanut laukkuja enemmän kuin koskaan. Tein myös historiallisen oston; kirjan! Supernaiivi á 0,5 e. Ja kaksi vanhaa vanhaa valokuvaa.

Alkuperäisen suunnitelmaamme kuului kirpparikahvittelu. Pieni vilkaisu kiren kahvioon ohjasi meidät etsimään lähistöltä kahvilaa - jätimme kaksi yksinäistä känttypullaa niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Pettymysten sarja seurasi onneamme pitkin perjantai 13. päivää. Kahvilassa, jossa autokoulullamme on oma piikki, olivat kaikki pullat kadoksissa. Ulkona sikamaisen hintaista lettumyyntiä. Jäätelökioskinkin hinnat olivat vielä tähän aikaan vuodesta riistoa, joten ihanaisen pehmoiset viineripullamme löytyivät lopulta S-marketista, kiitos Porin Leipä!

-Iida

Ich will nur fotografieren

Elämäni ehkä suurin kriisi on päättää, minkä kokoisia kuvia haluan Kurjuuden Kuninkaaseen.

Päätin olla järkyttämättä ketään kerralla ja annostella Saksan matkani päivän annoksiin. Näin yleisesti voin sanoa että rakastuin Berliiniin kovin kovasti. Saksaa oli ihana puhua, ostaa pellavansiemensämpylät uunituoreina, matkustella metrolla, juoda viiniä villissä puistossa ja talsia Berliinin kadut yhtä puhki kuin omat jalat. Maanantaina nukuin sikeästi kunnes äiti tuli viideltä töistä ja herätti. Harmitti kun koko päivä meni ohi, näin unta Simpsoneista ja mieli halasi paria jaksoa digiboxilta ja järki kutsui koulun pariin.

Berliini pvä 1

Lähtö oli puoli kahdelta tiistai-maanantai yönä, joten päätin olla nukkumatta ja menin rakkaan ystäväni asunnolle siristelemään silmiä. Bussimatka kesti lähemmäs kolme tuntia josta nukuin reilu tunnin ja loput ajasta katselin katulamppuja ja mietin, miten ihanaa on vaan olla jonkun vietävänä pimeyden keskellä ja tuntea olonsa äärettömän turvalliseksi. Kirjoitin runoja kirjaan. Lentokoneessa uni iski silmään pariksi tunniksi. Saksassa kello näytti aamukahdeksaa, joten päivä lähti totisesti vauhdilla käyntiin. Nuoria kun ollaan, mitä sitä turhia nukkumaan! Tosiaan... Nukuin puolet sightseeing-kiertoajelusta... Hyvähän se on kympin nukkumisesta maksaa. Tuntien väsymyskärvistelyjen jälkeen pääsimme vihdoin pornokaupan vastapäätä sijaitsevaan hostelliin nukkumaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen oli hyvä tsuumailla ahdistavaa bunkkeria ja sitten taas hengähtää ja piristyä Berliinin shoppailutarjonnassa. Söin Dürer-kebaban. Limainen äijä seurasi kaupassa. Juostiin karkuun.

 KaDeWe; Berliinin Harrods, yläkerta. Upea violetti sisutus. Täällä vauraat perheet ja vanhukset söivät taivaallisia ruokiaan. Minä vain kuvasin.

KaDeWe:n herkkuosasto oli oma pieni taivaani. Olin lähellä nirvanaa ja ylösnousua.

Tätä Fantaa en ole nähnyt Suomessa. Päätin kokeilun vuoksin maistaa ja lopputulos olikin kolme litraa nestettä suolistossani. Suosittelen lämpimästi. Pullotkin olivat kovia, otin yhden onnekkaan mukaan Suomeen, josta teen uuden lempijuomapulloni.

Päivän taidekuva

Päivän asu-kuva. Haaremit ja pipo itsetehtyjä. Paita Kreikasta 10 e. Tennarit ja nahkatakki elämäni suurimmat investoinnit.

Loistivat ne Berliininkin valot.

Tänään olin koulussa. Vaau. Koulun jälkeen päätin hyvittää äidille Berliinissä viettämäni äitienpäivän ja tein meille upeat ravintola-annokset. Jälkiruuaksi nautimme tuliaisia; Rotkäpchen-kuohuviiniä ja appelsiinisuklaata - auringonpaisteessa tietenkin.



-Iida

Tänään...

...kaikki menee erittäin hyvin.

Minä lähden Saksaan.

Palaan maanantaina.

See u then.

-Iida

Toim. huom. Kuvassa Berliininmunkki

Ja maailmasta parempi paikka

60 asiaa jota rakastan

1. sitä jännitystä leffateatterissa ennen leffan alkua
2. sitä tunnetta kun leffateatterissa valot himmenevät
3. kirkkaanpunaista huulipunaa
4. kirkkaanpunaista kynsilakkaa
5. muffinien ja kakkujen koristelua
6. sormuksia
7. piknikkejä (mieluiten tuntemattomien takapihalla)
8. voimauttavia valokuvia
9. saippuakuplia
10. vastaleikatun nurmen tuoksua
11. märän mullan tuoksua
12. aurinkosadetta
13. muusikoiden keskustelua
14. irtoteetä
15. jäätelön syömistä ruokalusikalla
16. jäätelön syömistä aamiaiseksi
17. pieniä, nahkaisia olkalaukkuja
18. vuohenjuustoa, eritoten vuohenjuustoa
19. Simpsoneita
20. idyllisyyttä
21. heinäkuun ojanpientareita
22. ranskalaisia elokuvia (en ole vielä nähnyt ainuttakaan huonoa)
23. Helsinkiä
24. sponttaaniutta
25. luovuutta
26. kevään ensimmäistä Jopo-ajelua. Tai oikeastaan jokaista
27. eriparipetivaatteiden yhdistelemistä
28. äidinkielen tunteja
29. rakkaimpia ystäviä
30. Disney Chanelia
31. poikaystäväni äidin tavaroita, joita on ripoteltu ympäri taloa
32. katumuotia
33. Hellooks:a
34.omenoita
35. kuorimaveitsiä
36. jauhopaakkuja kiisselissä
37. Frasieria, Nigelia, endeed
38. jälleennäkemisiä
39. kirjamessuja
40. filosofian ja äidinkielen esseiden kirjoittamista
41. Hayo Miyazakin elokuvia
42. moniviljasämpylöitä
43. suurkaupunkeja
44. maalaiskyliä
45. eksymistä (silloin kun ei ole niin väliä)
46. Euroviisuja
47. kakun palasien leikkaamista sieltä täältä
48. sanoinko jo Helsinkiä?
49. Snöreä
50. aurinkoa + nurmikkoa + jazzia
51. Amppari-mehujäätä
52. Ratulaa
53. askartelua
54. kuntoalia ilman populaa
55. tuuletettujen petivaatteiden tuoksua
56. jaaritella pikkuveljeni kanssa niitä näitä
57. biisejä, jotka salpaavat hengen
58. persoonallisuutta
59. Ray Banin aurinkolaseja
60. vaahtokarkkien paahtamista kynttilän liekissä.

-Iida

Ampiainen ja sininen taivas

Aurinko paistaa. Koko täydellisen päivän. Perhosia. Kukkasia. Ruohoa. Taivasta. Ampiaisia.
Huusin love the world kun lämmin tuuli puhalsi kasvoille. Ilman takkia.


Olen viettänyt tänään laatuaikaa itseni seurassa. Heräsimme valokylpyyn ja lintujen lauluun ja halasimme maailmaa. Olen hemmotellut itseäni koko viikon ilman parempaa syytä; syönyt litran jäätelöä kinuskikastikkeella, ostanut Halvan lakritsaa sekä Trendin. Käynyt lämpimillä kävelyretkillä. Söimme ensimmäisen tämän vuoden ulkoAmpiaisemme. Löysimme takapihalta kukkasia ja halailimme taas maailmaa.

Televisio esittää jo monennennen kerran elokuvan Huippunäkymät. Lähes turhaa soopaa, jonka jaksan katsoa kerta toisensa jälkeen. Enkä voi välttää sitä tänäänkään.

Tänään teen tunnelman helpoksi kuvilla ja musiikilla. Jamie Cullum on lahja.

Ampiainen ja sininen taivas



-Iida

Toppatakkinen tyttö

Kaupassa näin pienen naisen. Sillä oli lyhyt, punaiseksi värjätty juurikasvuinen tukka ponnarilla. Sillä oli rumat aurinkolasit, sellaiset 90-luvulta "vauhdikkaan" malliset, jotka päässään idiootit luulevat näyttävänsä viileältä. Sillä oli punainen liian iso takki ja punaiset liekkilenkkarit. Se oli ehkä 30-vuotias. Sen pienuutta ei voi liikaa korostaa. Ensin se pyyhälsi ohitseni kuin SALAMA ostoskärryjen kanssa. Lähes juoksi. Nopeuskävelyä se oli. Pelästyin pyyhällystä. Seuraavaksi näin sen leipäosastolla. Se katsoi kutakin leipäpussia hetken aikaa ja viskasi sen kärryyn. Aina uudestaan tarkkaili kutakin leipämerkkiä. Kun kävelin sen kärryjen ohi, katsoin, ettei ainutkaan leipäpussi ollut samanlainen. Ja pusseja oli ainakin kymmenen. Kärryt olivat aivan täynnä, muutakin kuin leipää. Se nainen oli niin pieni. Häiritsi kun en taustoja tiennyt. Tulin tähän tulokseen:

Nainen haluaa näyttää kiireiseltä, tietoiselta ja tärkeältä perheenäidiltä. Tosiasiassa sillä ei ole töitä, ei kiirettä, ei perhettä. Tai ehkä se asuu äitinsä kanssa. Elääkseen hetken unelmissaan nainen menee ostoskärryillään kauppaan ja täyttää kärrynsä vertaillen tarkoin harkituilla elintarvikkeilla. Kiireessä hän lähes juoksee ympäri kauppaa, sillä lapset odottavat autossa. Täytettyään kärrynsä ääriään myöten, hän: vaihtoehto 1: menee kassalle, latoaa ostoksensa hihnalle ja antaa kassatädin laskuttaa kaikki tavarat. Kun työ on valmis, hän kertoo kassatädille, ettei hänellä ole rahaa ja lähtee pois. Vaihtoehto 2: jättää kärrynsä täpötäysinä jonnekin kaupan nurkkaan ja ravaa pienin mutta nopein askelin ulos kaupasta.


Tein viimeviikonloppuna maailman mahtavimpia mufareita:

2          munaa
1½ dl   sokeria
50g      sulatettua margariinia
1dl       maitoa
2tl        leivinjauhetta
2tl        vaniliinisokeria
3dl       vehjäjauhoja
2 kpl sellaista m&m's minipussia

koristeluun:
levy valkosuklaata
vadelmia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita sulatettu margariini ja maito keskenään. Ja sitten sekoitat nämä kaksi seosta keskenään. Mukaan loput kuiva-aineet. Kaada mufarivuokiin. Mieluiten amerikanmufarivuokiin tai tavallisia mufarivuokia mufaripeltiin; tulee kauniimpia leivonnaisia. Taikinaa ehdottomasti yli puolenvälin! Sitten tiputtele noin viisi m&m's-karkkia kuhunkin vuokaan. Paistuessa karkin painuvat kivasti pohjalle. Paista noin 15 min. 200 C
Kun mufarit ovat paistuneet ja jäähtyneet, sulata suklaa mikrossa, kattilassa tai vesihauteessa. Jos käytät mikroa, sulata aina 10 sekuntia kerrallaan ja sekoita. Palaa muuten helposti. Lusikoi aimoannos suklaata mufareiden päälle ja suklaan päälle vadelmia yms. koristeita. Itse käytin sokerikakkukoristeita ja raastoin vielä hippasen valkosuklaata päälle. Hyydytä jääkaapissa. Omnom.

Muffinipelti hukassa

-Iida