Jumalan siunausta Rovaniemellä

Niin silloin taannoin olin Rovaniemellä. Kerroinko siitä mitään? Nyt voisin avata. Kovan luokan nettipenkomisen jälkeen löysin paikan nimeltä Guesthouse Borealis. Sain sinne tuntemattoman huonekaverin, joka osoittautui perin hauskaksi. Luulimme Rovaniemen keskustan takana olevaa aluetta Rovaniemen keskustaksi ja käännyimme takaisin, koska hyttysen puremat kutisivat ja koska halusin tehdä lanttulankkuja. Seuraavana päivänä uskalsimme kauemmas ja jouduimme toteamaan keskustaksi luulemamme alueen keskustan takana olevaksi alueeksi. Oikea keskusta oli suloinen ja sympaattinen. Pultsaritkin olivat hohtoisampia kuin Satakunnassa. Puvut ja lappalaislakit päässä, jumalan siunausta perään huutaen. Kirkkaassa pimeässä, melkein yöttömässä yössä joimme siideriä betoniparvekkeella maaten. Ajantajuni meni sekaisin ja aamulla herätessäni olin virkeä.

-Iida

Katsokaa toki minua

Annikki photoshoottasi minua ja minä häntä.
Iltani ovat olleet viinin ja gintonicin, liikkumattomuuden ja ajattelemattomuuden täyteisiä. Mutta ei se mitään. Nyt on heinäkuu ja vuoden kiertoni parhaat päiväni ovat pian taas ohi. Mutta kahden viikon kuluttua reppureissaan junalla Pariisissa, Firenzessä, Roomassa. Ja tuntuu kuin kaikki vastuu olisi minulla. Olisin kai voinut olla ennakkoviisas jo alakoulun toisella luokalla ja säästää organisoijan leiman jonkun muun otsaan.

-Iida

Keskikesäni

Kesä on jo niin pikällä. Ei se periaatteessa mitään, varsinaista lomaa en ole kokenutkaan ja odotan innolla koulujen alkua. Mutta kesällä olen parhaimmillani, luovimmillani. Pidän valoisasta. Etenkin valoistasta pimeästä. Torstaina olin yksin kotona. Pakko olla in loppui puoli kahdeltatoista, jolloin katsoin ikkunasta ulos. Valoisa pimeä kutsui luokseen. Se yö oli täälläkin aivan hiljainen, taivas oli oranssi ja vaaleanpunainen ja pilvet olivat harvassa ja haituvaisia. Puin päälleni, kyllä, toppatakin, ja tuntui lämpimältä ja seesteiseltä. Kävellä kylän hiljaista katua, tietää että on yö. Kävelin lupiinipellon keskelle, kerrankin kun kukaan ei ollut katsomassa. Pidänköhän liikaa yksinäisyydestä?

Ai niin, unohdin jo kertoa. En päässyt Lapin Yliopistoon. Tänävuonna. Laitan hakupaperit Lahden Kansanopistoon, joten olen onnellinen. Olen myös onnellinen siitä, että tänään paahdan vaahtokarkkeja kynttilänliekissä. Ja siitä, että eräänä yönä tilasin yllättäen cdon.comilta ensimmäisen albumini Koopia, ja rakkauselokuvani The Sciense of Sleepin. Sähköpostissa niiden luvattiin saapuvan lähipäivinä. Huomenna opettelen maalaamaan vesiväreillä. Kuten monena muunakin päivänä olen yrittänyt.

-Iida

Kulutusjuhlaa

Onneksi se ilmenee kierrätyksen muodossa. Ahdistuin tarpeettoman tavaran vuoresta, joten raijasin sen kirpputorille. Kauniit fantasiani materian vähentämisestä ja rahan ansaitsemisesta unohtuvat päivittäin järjestellessäni loosia. Järjen köyhyyttä olisi olla tarkastamatta muiden valikoimaa! Viikon kuluttua omistan yhtä paljon turhaa kuin ennen pöytävarausta. Nyt nurkissani kierii hedelmäamppeleita, vinyylejä, sarjakuvia, sekä laukku, jonka tosin ostin viikkoja sitten torimummulta ylihintaan. Antakaas kun näytän.

Sain mieliteon mennä huomenna katsomaan Jukka Poikaa. Tiedän mieliteon kasvavan parin viinilasillisen jälkeen, mutta ostin kuitenkin muovikassillisen grilliruokaa, ja onhan minulla kimpullinen ystäviä. Sekä pallouikkarit, joissa tatuointi näyttää hyvältä. Hauskaa juhannusta rakkaat!

-Iida

Nimeämätön

Tulosten odottaminen Lapista tuntuu kuin maanpäälliseltä helvetiltä. Katkeruuden maustama perjantai on enemmän kuin mahdollinen tapa viettää juhannusaattoa. Ystävät, valmistautukaa tasaisin väliajoin ilmentyviin itkupotkuraivareihini. Kenellä edes olisi kolme tonnia takataskussa vuoden kansanopistokurssia varten?

Ja ne naapurin AV-medialaiset olivat niin hyvännäköisiä.

Kaksitoista päivää sitten sain Emmille YO-kuvia 236 kappaletta, joista en osaa valita tyylisuuntaa.

-Iida

Kesäpäiväni Rovaniemellä

Eilen kello 19:19 tulin Rovaniemeltä. Yllättävää kyllä, pääsykokeissa oli ihanaa, yllätyin itsestäni. Kahta palauttamaani työtä rakastin, yhtä vihasin, ja kaikki niistä ovat täysiä riskiottoja. Itsevarmuus vaihtelee pohjamudista taivaan puoliväliin keskimäärin tunnin välein. Onneksi kärvistelen vain viikon, sen jälkeen makaan pahnoissani (vaihe pohjamuta).

Se oli ensimmäinen kerta Rovaniemellä. Kiitos poikkeuksellisen lämpimän ja aurinkoisen kesäpäivän, rakastuin siihen. Melko yllättävä lopputulos ihmiselle, joka ihannoi Helsinkiä yli kaiken.

En osaisi kuvitella mitään parempaa kuin graafisen opiskelu, sellaisten järisyttävien ihmisten keskellä. Epäcoolinakin soluttauduin coolien hakijoiden joukkoon, murjaisin vitsejä ja ne nauroivat. Pleasure overload. Haenpahan ensivuonna uudestaan, osaan silloin enemmän (edelleen vaihe pohjamuta).

Paluumatkalla viimeisen vaihdon jälkeen istuin junassa, jonka istuimet olivat pörröiset ja harmaansiniset, pinkillä juovalla, seinät vaaleansiniset, niskatuet mintunvihreät ja verhot vaaleanpunaiset. Ilmastointia ei kai ollut, ikkuna oli väännetty auki. Harmaatukkainen nainen sopi maisemaan kuin kotiinsa. Olisin halunnut pyytää luvan ottaa kuvan, mutta kolmepäiväinen ylenpalttinen sosiaalisuuteni oli lopen uupunut. Sitä paitsi kamerani oli ylähyllyllä.

-Iida

Valkoisia hattuja

Haluaisin vain kertoa, että vastakohtaisuuksista huolimatta minun ja hänen juhlamme olivat miellyttävät. Nähkääs, jälkiruokapöydässämme oli polkadots-muffineja, tyrnikakku, suklaakakku, porkkanakakku, macaroneja, marenkeja, vaahtokarkkeja. Ruuan jälkeen jouduin suurentamaan hänen mekkoaan, jottei vatsalaukku puristuisi niin pieneen tilaan. Koulussa itkin hieman.

-Iida