perjantai 16. syyskuuta 2011

Elämäni karvat

Jokaiselle vähintään naispuoliselle humaanille maakalaiselle tulee hiuskriisi vähintään kuusi kertaa vuodessa. Itse lukeudun naispuolisten humaanien maakalaisten joukkoon ja sairastan kyseistä vaivaa ainakin mainitun vähimmäismäärän. Niinpä kehittelin toimintatapoja pelastamaan jokapäiväisiä pitkän hiuksen tukkakatastrofejani.


1. Niinä päivinä jolloin ihminen haluaa korostaa tyttömäistä naisellisuuttaan mutta irvistellä perin vallattomasti, voi söpistellä huivista tekaistulla pannalla. Korosta tuituimaisuutta jättämällä solmukohta ylös.
























2. Joskus tuugi rassaa sen verran pahasti, että vapaana liehottava karva ei asetu aloilleen kovimmillakaan lämpötiloilla tai kemikaalisimmilla muotoilutuotteilla. Tällöin on asetettava terhakka poninhäntä ylätakaraivolle. Näinä päivinä on tärkeää astella voimakkaan naisellisesti keinuen, jolloin ponnari tehostuu mukavalla heiluriefektillä.
























3. Joinain päivinä tukka on niin päin helvettiä, ettei se asetu edes köyttämällä. Tällöin kaikkivoipa ja -käypä hattu pelastaa tilanteen. Toisinaan hatun pukeminen sisätiloissa aiheuttaa vanhanaikaista paheksuntaa, jolloin oletetaan hattunuoren olevan huonokäytöksinen kunniaton kapinallinen. Tällöin ei auta muuta kuin nöyrtyä.
























4. Joskus on hyvä erottua massasta voimakkaammin valitsemalla esikuvakseen Pikku Myyn. Törnö päälaella korostaa persoonallisuutta ja rohkeutta eikä vaadi taitoja. Mahdollistaa myös kampauksen kanssa nukkumisen, jolloin lopputuloksesta saattaa tulla jopa viehättävämpi.
























5. Toisinaan voi skipata koko päivän ohjelman jäämällä aamulla peilin eteen harjaamaan kutrejaan ja pällistelemään "Jumalauta mulla on pitkä tukka!!"



















6. Toisinaan ne perkeleen pitkät karvat voi vaan leikata pois.


















Kuten minä tein.















Feeling lighter
-Iida

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti