DIY ear cuff

- Iida

Kaupunkilaiset maalla

Vuodenkin kun asuu tiettyjen kanssa saman katon alla, pystyy kuluttamaan aikaa    olemalla hiljaa. Tunnen luissani olevani näiden kanssa, vaikka näen vain peilityynen järven selän ja kuulen linnut. Kun käännän pääni, siinä he ovat, katsovat samaa maisemaa. Ja kun sanon järjettömiä sanayhdistelmiä, voin huutaa heidän kanssaan kilpaa niin että ääni kiirii vastarannalle. Vaikkemme edes näe sitä. Sitten kävimme maan ainoissa kahviloissa ja kiipeilimme koskessa, leivoimme kakkuja kaurakekseistä.

Kirjoitin päiväkirjaani "Haluan kuplia kuolemaan asti."

- Iida

Eräänä lauantaina

paloi Iidan hermot Kurjuuden Kuninkaan banneriin. Silmäroskaa se on ollut jo viimeiset kuusi kuukautta, mutta tänään se viimeinkin tapahtui. Iida otti käteensä luonnoskirjan ja tussin ja piirsi mitä ensimmäisenä mieleen tuli. Ja niinpä Iida ikuisti itsensä hetkestä, jolloin bannerihermot paloivat. Ei Iida luonnostellut, eikä tekstissäkään oikeaa kättä käyttänyt. Bannerin teki viidessätoista minuutissa ja siksi se on tuollainen. Mutta juuri nyt Iida ei jaksa nähdä edes parantelun vaivaa. "Olkoot tuollainen, kunnes seuraavaksi lieskat lyövät", hän sanoi.

- Iida

How to kill a plant

Rakas ystäväni ei osaa tappaa kasveja. Päätin tehdä asialle jotain.

- Iida

Ristiinnastattu Jeesus

Halusin näyttää taas töitäni. Ja niin, pääsin Lapin yliopistoon.

akvarellit, huopakynä

Lappiin

..vein kollaasin itsestäni graafisena suunnittelijana kymmenen vuoden kuluttua. Tässä paska kuva siitä. Näytti jopa hyvältä luonnossa. Rovaniemellä oli mukavaa. Keskustelin kymmenien kanssa enkä panikoinut kokeissa. Ymmärsin asioita paremmin kuin viime vuonna, mutta se ei vielä tarkoita mitään.

- Iida

Maailmanloppuni

Opisto loppui ja minä matkustin bussilla takaisin maalle. Nyt huomaan, millaista on olla ei-toivottu omassa kodissaan. Teen kaiken väärin, hän sanoo, vaikka teen kaiken enemmän oikein kuin ennen. Ikävöin Lahtea ja ihmisiäni ja itsenäisyyttäni. Mutta aamuisin haistelen terassilla uuden tuoksuista makeaa vettä ja odotan tulevaisuutta.
Olen ollut pääsykokeissa Kouvolassa ja Lahdessa. Olen piirtänyt Elviksen paljaita pakaran poskia ja rakentanut grillitikuista epäonnistuneita siltoja. Sunnuntaina Rovaniemelle, eikä tuskaista odotusta ole jäljellä enää kuin vain kuukausi.
Viimeisen viikon Lahdessa vietin pienen Vesijärven puistossa itkevien pajujen alla, join viiniä ja yritin olla niin lähellä rakkaimpiani. Kiinnitin hiuksiin muovisia kukkia, lämmin tuuli kuivatti kosteita poskia. Viimeisenä päivänä itkin jo valmiiksi kaipuuta, onneakin. Käskivät luottaa kykyihini, kuulin asioita joita halusin kuulla, mutta joita en osannut odottaa. Ehkä en ole koskaan aiemmin oppinut näin paljon, kehittynyt näin paljon, kuin tämän vuoden aikana.

- Iida