Vierailin pikkupikku festareilla. Kelorock nimeltään. Autolla ajettiin ja paikalla nautittiin. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja rokki soi. Sellainen täydellinen festarifiilis. Sitten kuului jyrinä. Se oli iso musta pilvi joka murisi. Kun yhden vesipisaran jälkeen taivaalta tipahti runsaasti vesisangon täytteitä, heitimme sateenvarjot piknikkipaikkamme ylle. Siellä kyhjötimme. Kunnes huusimme että perkele. Täällä kastuu joka tapauksessa. Rakas Emmi pomppasi kanssani pois sateenvarjojen suojista ja sitten. Tanssimme kaatosateessa. The Soulsin soittaessa intohimoista ja intensiivistä musiikkia. Tuntui mahtavalta pomppia kuravellissä paljain varpain ja olla täysin märkä. Valkoinen mekko liimautuu kiinni ihoon ja alusvaatteet ovat punaiset. Seuraavaksi selkää piiskaa raekuuro. Ja vaikka tämä kuulostaakin karulta, se oli mahtavaa. Ja upeaa. Bändin oli pakko lopettaa, sähköt menivät poikki. Luin myöhemmin uutisista että esiintymislava oli siirtynyt myrskyssä muutamia senttejä. Good old superstorm.
Istuessamme autossa litimärkinä puolialastomina pohdimme, mitä tämän pikkupikkufestarikunnan lähistöllä sijaitsee. Paikka oli Eurajoki. Googletimme kännykällä sadepilvien kulkusuuntaa ja hetken kuluttua tajusimme Rauman sijaitsevan viidentoista minuutin ajomatkan päässä. Matkan satunnaisuuden korostamiseksi päätimme suunnata tähän kauniiseen kaupunkiin hortoilemaan. Yksi käveli mukulakivikadulla ilman kenkiä, toinen ilman rintaliivejä ja kolmas melkein ilman pikkuhousuja. Alusvaatteita kuivattiin roskaruokalan käsikuivaajan hellässä huomassa.
En tiedä, olenko kertonut matkaavani heinäkuun lopussa Englantiin. Vaihto-oppilaaksi lähden huikeaksi kolmeksi viikoksi. Missaan tärkeät kaksi ensimmäistä koulupäivää. Majoitukseni tapahtuu Keski-Englannissa, Prestonissa ja jossain toisessa.
Tässä videossa pääasia ei ole video vaan sen fiiliksen kuvitteleminen. Kun tanssit ja hypit kaatosateessa ja tämä soi. Kuvittele. Koe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti